Upea Pisamalahden Linnavuori Sulkavalla

5.7.2020 lähdimme mökiltä puolilta päivin kotimatkalle. Tänään menimme kotia Sulkavan kautta. Mukavaa vaihtelua välillä ja pääsimme myös lossilla matkustamaan.

Tarkoituksenamme oli käydä Pisamalahden Linnavuorella ( Linnavuorentie 306, 58700 Sulkava). Olemme siellä aiemminkin poikenneet lapsien kanssa, mutta silloin se meni enemmän poikien vahtimiseen kuin maisemien ihailuun.

Sulkavan Pisamalahden linnavuori sijaitsee erinomaisella paikalla Saimaan Enonveden rannalla, Sulkavalta noin viisi kilometriä Partalansaaren suuntaan.


Linnavuori kohoaa komeana noin 55 metrin korkeuteen Saimaan pinnasta ja sen laella oleva muinaismuisto- ja näköalakallio on maakunnallinen nähtävyys.


Linnavuoren kivilaji on alun perin hiekan ja savensekaisista sedimenteistä syntyneen kiilleliuskeen ja kivisulasta syvällä maankuoressa kiteytyneen graniitin muodostama seoskivi, migmatiitti.

Linnavuorella on säilynyt 1100 luvulta peräisin olevia puolustusvarustuksia. Vuoren itäreunalla on 120 metrin pituinen noin kolme metriä leveä ja paikoin yli kaksi metriä korkea kivivalli. Se kertoo alueen historiallisesta merkityksestä alueen asukkaiden puolustuksessa. Komea pystysuora jyrkänne toisella puolen esti tehokkaasti vesiltä tulevat hyökkäykset.

Kohteeseen pääsee myös rantaumaan: vierasvenelaiturin sijainti: 61°45’2″ N, 28°19’3″ E, kylki tai ankkurikiinnitys, laituri on avoin länsituulille. Lähellä olevan Hakovirran sillan alikulkukorkeus on 12,5 m.

Saavuimme kohteeseen. Parkkipaikalla oli jo muutamia autoja. Lähdimme kävelemään opastettua reittiä kohti Linnavuorta. Parin sadan metrin päässä p-paikalta on laavu tulisijoineen, wc sekä laituri.

Laavulta oli valittavana kaksi reittiä Linnavuoren huipulle, joko puuportaat tai uudehkon näköinen kunnostettu polku. Reitti on haasteellinen korkeuserojen ja maaston suhteen.

Linnavuoren huipulla meillä oli kahvitauko. Aurinkokin näyttäytyi juuri sopivasti. Ei voi kuin ihailla ja ihmetellä tätä Suomen luontoa. 😍

Viihdyimme tunnin verran korkeuksissa. Tosiaankin meitä maiseman ihailijoita oli paikalla useita. Linnavuori ei petä ketään, joka sinne malttaa reitiltä poiketa. Suosittelen 👍

Parkkipaikalta edestakainen matka oli n. 2,5 km:ä. Me kävelimme portaat ylös ja alastulo tapahtui polkua pitkin. Upealta Linnavuorelta matkamme jatkui kohti Rantasalmea.

hyvinvointi mieli hyva-olo suosittelen

Suovu-Palosen ulkoilureitti Kuopiossa

2.7.2020 Tänään oli pakollinen auton ulkoilutuspäivä. Parkkialue oli tyhjentävä autoista ajalle 9-14 huoltotöiden vuoksi. Klo 8 aikoihin lähdin ajelemaan kohti Kaislastenlahtea, jonnekka meiltä tuli matkaa n. 25 km. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja ulkona oli lämpöä + 14 astetta. Ihan paras ulkoilusää.👍

Suovu-Palosen ulkoilureitti

Suovu-Palosen ulkoilualue on Kuopion kaupungin tärkeimpiä virkistys-, marjastus- ja sienestysalueita.

Suovun ulkoilureitti

Ulkoilureitti on noin 16 kilometrin mittainen rengasreitti, joka on osin uudelleen rakennettu. Vanhemmat reitin osat ja niiden viitoitus on kunnostettu vuonna 2004.

Reitin varrella on 3 laavua ja 2 nuotiopaikka varustuksin. Suovunlahden rannassa, (Länsirannantien 1500) varressa sijaitseva Suovun kota on rakennettu liikuntarajoitteet huomioiden. Kodan lisäksi kohteella on WC sekä puuvaja.

Pieni-Palosesta Kallaveteen laskeva Palosenjoki on lähes luonnontilaisena säilynyt jokireitti, jossa on viiden kilometrin matkalla seitsemän koskea ja korkeuseroa noin 40 metriä.

Palosenjoen rantametsät ja joen keskellä sijaitseva Vanhansahansaari ovat  luonnonsuojelualuetta.

Suovun alueella oli 1700- ja 1800-luvuilla kukoistavaa sahateollisuutta, josta on vieläkin nähtävissä merkkejä. Irtouitto loppui Suovunjoen vesistössä 1960-luvulla.

Matkani alkoi siis Suovun laavun P-paikalta klo  8.30. Siellä ei ruuhkaa ollut, eikä muita näkynyt. Varsinaiselle reitille piti ylittää tie 5550. Reitti oli merkitty puihin vihreällä.

Ryönänkoskelle asti oli hiekkatietä. Joten Ryönänkosken laavulle pääsee autolla perille asti. Laavu sijaitsee ihan tien vieressä. Paikka oli pimeähkö, johtuen isoista puista.

Ryönänkosken laavulta lähti luontopolku, joka oli merkitty keltaisella pallukalla. Jatkoin matkaani sinne. Enää ei tarvinnut kävellä hiekkatietä pitkin.

Toki luontopolullakin on kohta, jossa kuljetaan pätkä hiekkatietä pitkin. Ja oikeestaan tämän osuuden jälkeen maasto muuttuukin haasteellisemmaksi. Korkeuseroja ei juurikaan ole. Jonkun verran oli edellispäivien sateiden ja myrskyn jäljiltä maasto märkää. Yksi puu oli myös kaatunut polulle.

Olin Vanhansahansaaren kierroksella, kun edestäni lähti liikenteeseen teeri ja ainakin yksi poikanen. Samassa teeri kääntyi ja lensi suoraan minua kohti😱. Käännyin äkkiä ja yritin huitoa sekä kiljua, jotta se ei hyökkäisi kimppuuni. Onneksi se taisi pelästyä huutoani ja jäi vähän matkan päähän minusta. No, enhän minä voinut muuta kuin palata vähän matkaa samaa reittiä takaisin ja pyrkiä autotielle.

Autotielle päästyäni jatkoin matkaani eteenpäin. Tosin, en ollut enää vihreällä tai keltaisella merkityllä reitillä. Kartan avulla yritin suunnistaa kohti Lammasjärven laavua. Tie tuli päättymään ja lopussa se tekee ympyrän. Sieltä lähti metsätienpohja laavulle. Metsätietä ei ole pitkälti, joten pieni lapsi jaksaa hyvinkin kävellä laavulle.

Huokasin helpotuksesta laavulle päästyäni🙏. Olin taas reitillä👍. Laavulla pidin lyhyen lounastauon. Tästä olisi enää vajaa kolme kilometria Suovun laavulle.

Lammasjärven laavulta reitti vie uudehkolle parkkialueelle. Tästä joutuu vielä 900m kävelemään asfalttitietä Suovun laavulle. Kilometrejä minulle tuli 15.25 ja aikaa patikointiin kului 3h 50min.

Muuten oli onnistunut reissu, mutta tuo teeren kohtaaminen ei ollut yhtään mukavaa. Se pahentaa vaan lintufobiaani😰

Parkkipaikalla oli nainen lähdössä koiransa kanssa reitille, joten varoittelin häntä teerestä.

hyvinvointi terveys hyva-olo liikunta