Näistä tuli tuolit, jotka kestää aikaa, mahtuu pieneen tilaan ja näistä voi aistia menneen ajan.

Meillä ei pitänyt näille olla paikkaa, eikä olekkaan, mutta ne on siinä mihin ne toinkin.

Tämä projekti odotti pitkään vuoroaan. Näitä tuoleja oli siis kaksi, tämä ihana ’emmatuoli’ ja toinen samanlainen, mutta punaisella kukkakankaalla. 

Hommahan käynnistyi purkamalla kankaat varovasti, koska puretuista tehdään kaavat uusiin päällisiin. Nämä päälliset olivat tosi kuluneet ja haperoituneet.

Seuraavaksi piti poistaa pahvit ja vaahtomuovit, jotka olivat kankaiden alla. Kaiken alta paljastui yksinkertainen metallikehikko. Istuinosassa oli kunnon fyllit.

Eräs entisöijäope sanoi, että ei ole koskaan nähnyt vastaavanlaista. Tuo metallikehikko tekee tuoleista suht painavat kokoonsa nähden.

Ennen verhoilun aloitusta käsittelin tuolin jalat. Siklasin vanhat lakat ja petsit pois uusien tilalta.

Itse en halunnut tehdä emmatuoleja, mikä vaikutti kankaan valintaan. Nyt kangas on napakampaa.

Varsinainen verhoilu oli taas yhtä haastavaa kuin aina. En tiedä, miksi en siitä vain pidä tai kait olen siinä vain niin surkea. Luulisi, että useita verhoilutöitä kun on takana, että se jo luistaisi, mutta ei, niin ei. Välillä on tehtävä ihan muita juttuja ja pikkujuttuja, jotta ta