No niin, uusi vuosi. Tapahtui ihan kamalasti kaikkea kivaa ja jännää. Meinasin kirjoittaa siitä kaikesta, mutta se tuntui ikävältä luettelolta kaikkea. Vaikka asioita oli paljon, en tuntunut niiden uuvuttavan. Olen huomannut, että uuvutan itse itseni. Esimerkiksi huolehtimalla muiden puolesta pyydettiin sitä tai ei. En halua kuolla tympääntyneenä ja katkerana: kuinka kaikkeni annoin, eikä kiitosta kuulunut. Uuden vuoden lupas itselleni onkin se, että ”välitän vähemmän siitä, viihtyvätkö muut”. Ei niin, ettenkö välittäisi muista, mutta minun velvollisuuteni ei joka tilanteessa olla joustamassa ja viihdyttämässä muita. Voisin aivan hyvin välillä miettiä, mistä itse pidän ja kenen kanssa haluan jutella, se tuskin on keneltäkään pois. Jos joku haluaa ottaa kakkupalan puoliksi, minä aina ollut olen heti jakamassa palaa, vaikka en itse olisi kakkua halunnut lainaan. Siinä yksi toope esimerkki. Täysin hölmöä. Opettelen tästä pois. 

Tässä voitte ihailla, kuinka lumi sulaa pitkin kivisiä vartaloita.