Kevät, aamut

Joskus päivä voi pelastua niinkin pienellä ja ärsyttävällä asialla kuin sillä, että myöhästyy bussista. Olen siitä onnekas, että bussi lähtee lähes kotiovelta ja työmatka sillä kestää parhaimmillaan kymmenen minuuttia. Kävellen matkaan menee noin puoli tuntia. Myöhästyin siis bussista ja kävelin töihin. Ainoa, mikä lopulta jäi harmittamaan oli, että en alunperin lähtenyt kävellen. Olen käpytellyt töihin silloin tällöin, mutta usein mukavuudenhalu ja ajansäästöhalut vievät voiton. 

Myöhästyin siis bussista ja kävelin ja se oli aivan ihanaa! Sää tietenkin vaikutti asiaan. Ilmassa pystyi haistaa kevään, oli niin lämmi, ettei sormikkaita kaivanut ja paksussa talvitakissa alkoi tulla hiki. Jää höyrysi ja uhkarohkeat pilkkijät istuivat paikoillaan kuin patsaat. Hyvä mieli kantoi koko päivän ja kävelin vielä päivän päätteeksi kotiin. Muutenkin töissä usein harmittaa se kuinka päivät viettää liian usein koneella möllöttäen.

 

Ja seuraavanakin päivänä kävelin töihin, vaikka olikin sateisen harmaata. (Hullut pilkkijät istuivat edelleen jäällä vaikka satoi vettä!) Kaivoin nappikuulokkeeni esiin, (ne olivat olleet ”hukassa” eli en vain muistanut missä) ja kuuntelin rakkaita kappaleita menneiltä kesiltä. 

Nyt lupaan itselleni, että kuljen töihin jalan tai kaupunkipyörällä ja siten lisään onnellisuuttani!

Todiste pilkkijöistä. Ei huhhuh, sanon minä!