Pelasta, Seinabo

Kevät on rankkaa aikaa. Lisääntyvä valo antaa kyllä voimaa ja energiaa, kaikki on mahdollista ja tulevaisuus edessä. Kohta on kesä! Mahdollisuuksissa kuitenkin piilee pelko epäonnistumisesta,välillä se saa vahvempaa otetta. Pitäisi rakastaa itseään, uskoa mahdollisuuksiin, kehittyä ja tavoitella – samalla olla itselleen armollinen. Aina tasapainoilu ei onnistu niin hyvin.

2016 kesällä olin harjoittelijana musiikkitoimittajana, kaikki oli jännittävää ja hienoa, mutta samalla ilon yllä oli varjo – Onko minusta tähän? Entä jos mokaan? Entä jos en jaksa? Jos en kuitenkaan ole tarpeeksi taitava? Joku saattaisi diagnosoida klassisen huijarisyndrooman. Minua vuotta vanhempi Seinabo Sey oli julkaisut edellisenä syksynä ensimmäisen albuminsa Pretend, ja sen kaikki kappaleet olivat toimineet voimabiiseinäni epäilyksen hetkinä. 2016 Ruisrokissa pääsin tekemään ensimmäisen tv-haastatteluni ja haastattelemaan Seytä. Jännitin kamalasti. Asiaa ei helpottanut, että haastattelu piti tehdä englanniksi. Odottelimme rantalavan takana, että toinen ruotsalainen menestystarina Icona Pop päättäisi keikkansa, jotta haastattelu voisi alkaa. Hyräilimme yhdessä duon I love It -hitin tahdissa ja käsieni tärinä helpotti hiukan. Jouduin silti painamaan kyynärpäätäni reittäni vasten, jottei mikki väpättäisi.

Olen huomannut, että joskus on hankalaa ihailla vilpittömästi oman ikäisiään menestyjiä. Usein horjahtaa pahan puolelle, jossa alkaa vertailu ja kateus. Sey puhui älykkäästi, lempeästi ja samastuttavasti omasta urastaan ja ajatuksistaan. Huikean lahjakas artisti koki, että hänellä on velvollisuus ja vastuu toimia rohkeasti ja tuoda äänensä kuuluviin. 

Muistan pohttineeni pikkumaisesti, että toivottavasti artisti laittaisi lavalle jotain näyttävämpää päälle kuin haastattelussa, sillä toivoin vilpittömästi, että keikka olisi menestys. Toiveeni oli naurettava: Kun Seinabo Sey astui lavalle, ei mitään erikoistehosteita tarvittu. Saatoin vähän itkeä.

Tänä keväänä Sey saapui taas pelastamaan. Edellinen hitti Younger, kertoi siitä kuinka asioita pitää vain alkaa tehdä ja uskaltaa. I Owe You Nothing puhukoon puolestaan.