Elämän tähtihetket – räkää

Muistan hyvin erään kesän, kun näimme ystäväni kanssa eräänä iltapäivänä. Olimme kesätöissä ja havahduimme kesken kaiken keskustelun aiheeseen – puhuimme innokkaasti uusimmista Activia-jugurtti mauista. Oletko jo maistanut? Onko tämä tosiaan parasta kiinnostavinta, mitä meille on hetkeen tapahtunut? Ja vastaus oli: Kyllä. Kesä ja parikymppisten villi nuoruus. Töitä ja jugurttia.

Tämä oman elämänsä tähtihetkeen herääminen muistui mieleeni, kun tajusin ajattelevani odotuksella ja kaiholla hetkeä, jolloin seuraavaksi pääsen huuhtelemaan nenäonteloni suolavedellä. Tukkoisuus oli siis nostanut elämäni keskiöön sarvikuonon. Sain suunnatonta tyydytystä katsoessani kalloni syvyyksistä irronneiden räkäklönttien huuhtoutumista viemäriin. Hohdokasta.

Eihän elämää kauan jaksa ellei osaa nauttia ja innostua pikkuasioista. Joskus voisi kuitenkin pysähtyä toteuttamaan niitä asioita joista nauttii myös sillä tavalla oikein isosti ja täysii. Ensin kyllä pitäisi malttaa levätä, eikä esimerkiksi seistä päällään, mihin on hirveä hinku juuri nyt, kun ylösalaisin olo on huonoin idea ikinä.

J.K. Kerroinkin jo aiemmin flunssailusta. Työterveyshoitaja oli patistanut minua lepäämään ja tulevaisuudessa harrastamaan avantouintia karaistaakseni itseni paremmin tauteja vastaan. Lopputuloksena sairastelin useamman viikon, kunnes uskalsin pyytää aikaa lääkärille ja sain tuomioksi suoralta kädeltä poskiontelotulehduksen. Sarvikuono on siis ystäväni vielä jonkin aikaa.