En ole vieläkään päässyt kokonaan sairastelukierteestä, ja töitä on ollut yli tarpeen, mutta en jaksa siitä jauhaa, vaan päästään aiheeseen: Uimahallit!
 
Mielestäni jokaisen pitäisi käydä uimahalleissa. Mielellään niin, ettei käy vain aulassa pyörähtämässä ja pakene jalkasienikammon ajamana, vaan ottaa vastaan koko paketin. Oman kaapin etsimisen, liian kuumista talvivaatteista kuoriutumisen, hilseilevän ihon, jonot suihkuihin,
täydet saunat ja altaat. Kiljuvat ja niskaan hyppivät lapset, saunassa oven edessä venyttelevät mummot (oma näkökulmani on rajoittunut, sillä pääsen saunomaan vain toiselle puolelle, ehkä toisella puolella enemmän papoiksi itsensä tuntevat venyttelevät oven edessä), viemärikaivossa
vieraiden ihmisten hiuksia, kylmän limaiset vesijuoksuvyöt, joita pitää värjötellen kytätä ja aggressiiviset supersporttiuimarit, jotka jyräävät päältä ja pärskyttävät vettä silmiin, koska olen heidän supersuorituksensa tiellä. 
 

Eläkeläisiä uimahallin altaassa. Tekijä:Aarnio Jalmari,1970-luku/Helsingin kaupunginmuseo

Paljastan tässä vaiheessa, että otsikko ei ole ironinen. Miksi uimahallit ovat siis niin ihania? Uimahalleisa on ihan oikeasti aikalailla kaikenlaisia ihmisiä ihan sillä lailla kliseisesti vauvasta vaariin. Olennaista on juurikin se, mitä siellä ei ole: Ei peilejä, ei kännykkäkameroita, ei laittautuneita ihmisiä. Altaassa kenenkään tukka ei voi olla täydellinen, eikä uimahalliin ole treenimeikkiohjeita. (On ihan ok, laittautua esim. salille, jos se itseä huvittaa ja siitä saa hyvää fiilistä.) Ympärillä ei ole kauheasti siis paineita aiheuttavia elementtejä. Ei tarvitse olla edes hyvä uimaan, kukaan ei odota sellaista. Voi vesijuosta ja lörpötellä kavereille. Vaikka uimahalleissa joutuu olemaan melko vähissä vaatteissa, siellä pääsee silti katoamaan veden alle. Ihmiset altaassa olevat  jollakin tavalla turvallisen ”tavallisia”. Vaikka kuinka olisi sinut itsensä kanssa, niin joskus on hyvä päästä pakoon tallentamisen tarvetta, kuvatulvaa, joillakin tietyillä mittareilla ulkoapäin kauniita ja menestyneitä, omaa älypuhelinta. Silmiä on hyvä lepuuttaa kuvien sijasta IRL-elämässä. 

Uimahalli Sundström Olof 1929/ Helsingin kaupunginmuseo

Lisäksi uimahallit ovat jostain syystä parhaita nimen omaan talvella. Siinä on jotain ihanaa, kun astuu lumiseen pakkassäähän posket vielä saunasta hehkuen olo on joustava, rentoutunut ja nälkäinen. Jos haluaa vielä fiilistella nostalgisilla lapsuusmuistoilla voi uimahallin kanttiinista ostaa berliininmunkin. Pientä hemmottelua on myös käydä esimerkiksi kauniissa Yrjönkadun uimahallissa. Yrjönkadulla ei tarvitse edes uima-asua, joten ainakaan siitä vierailu ei voi olla kiinni.

Loppuun vielä lumessa poseeraavasta Jussi-koirastani. Saunan jälkihehku ei ihan riittänyt koko kävelylenkille.