Aloin tänään pohtia, mitä oikeastaan haluan elämältäni. Pohdin pieniä ja suuria asioita. Haluan parantaa ranskakielentaitoani ja istua aamukahvilla Pariisissa, haluaisin saada täydellisen vaatekaapin, valonauhan parvekkeelle, matkustaa Malediiveille, löytää täydelliset nahkanilkkurit, joogata auringon noustessa, tanssia kesäillassa, saunoa mökillä ja katsella auringonlaskua, istua rantakalliolla ja nauttia merituulesta, juosta maratonin… Suuri osa asioista on sellaisia, jotka voin kyllä […]

Joskus on viisautta myöntää, ettei enää jaksa. Viimeinen puoli vuotta on ollut henkisesti ja fyysisesti raskas. Kaikki tuntuu olevan enemmän tai vähemmän epäselvää, vinksallaan, utuista, harmaata ja muodonta. Olen ollut hukassa itseni kanssa ja pohtinut isoja ja vaikeita asioita: kuka olen, mitä haluan, miksi haluan ja miten saavutan sen? Olen juossut ajatuksiani karkuun, olen juhlinut […]

Uskaltauduin viimein katsomaan kaikkien kehuman elokuvan Hachiko. Elokuva on kaunis ja surullinen, enkä muista milloin olisin viimeksi itkenyt elokuvaa katsoessani niin paljon, etteivät nenäliinat meinaa riittää. Tositapahtumiin perustuva tarina on liikuttava ja Jan A.P. Kazmareckin säveltämä musiikki luo elokuvalle niin käsinkosketeltavan tunnelman, että nyyhkytin vielä pitkään lopputekstien päättymisen jälkeenkin. Suosittelen lämpimästi. (Kuva lainattu internetin syövereistä) […]

”Elämä ei ole odottamista, toivomista ja haaveilemista, se on tekemistä, olemista ja joksikin tulemista. Se on sitä mitä aiot tehdä sen jälkeen kun olet lukenut tämän.” – Mike Dooley Kahteenkymmeneenseitsemään (27) vuoteen on mahtunut uskomaton määrä ihmisiä, tapahtumia ja matkoja, iloja ja suruja, onnistumisia ja epäonnistumisia, tavaroita, koteja, parisuhteita ja työpaikkoja. Olen rakastanut, itkenyt, nauranut, […]