”Elämä ei ole odottamista, toivomista ja haaveilemista, se on tekemistä, olemista ja joksikin tulemista. Se on sitä mitä aiot tehdä sen jälkeen kun olet lukenut tämän.” – Mike Dooley

Kahteenkymmeneenseitsemään (27) vuoteen on mahtunut uskomaton määrä ihmisiä, tapahtumia ja matkoja, iloja ja suruja, onnistumisia ja epäonnistumisia, tavaroita, koteja, parisuhteita ja työpaikkoja. Olen rakastanut, itkenyt, nauranut, ollut epätoivoinen, surullinen, onnellinen, riehakas, yksin ja yhdessä, pelännyt epäonnistumista ja halunnut onnistua. Olen lukenut elämänhallintaoppaita, romaaneja ja aikakausilehtiä ja yrittänyt löytää ”oman paikkani”  -siinä kovinkaan hyvin onnistumatta.

Sitten jokin muuttui. Oivalsin, että vain minä itse voin tehdä itsestäni oikeasti onnellisen. Yksinkertaista, eikö? Ei suinkaan. Kuinka monesti jätämme asioita tekemättä tai sanomatta, jäämme huonoihin parisuhteisiin tai muutamme suunnitelmia siksi, että joku toinen ei pahoita mieltään? Minä tein sitä usein. Joskus siksi, että niin vain ”täytyi” tehdä ja joskus siksi, että se oli kaikille helpompaa.

Kuinka monesti ostamme uusia tavaroita saavuttaaksemme hetkellisen onnen tunteen? Kuinka monta kertaa ne ovat tarpeettomia? Minulla on kaapit täynnä ihania laukkuja, vaatteita, kenkiä ja ties mitä muuta, mutta vain murto-osa omistamistani tavaroista on sellaisia, joista en todella voisi haluaisi luopua.

Ja kuinka monesti me ajattelemme toisten ihmisten reaktioita, kun jotain tapahtuu? ”Mitähän sekin nyt sanoo? Mitähän tuokin nyt ajattelee?” Helkkari, onko sillä mitään väliä?

Se, että pyrkii olemaan onnellinen ja tekemään itselleen oikeita ratkaisuja, ei tarkoita sitä, ettei muiden ihmisten tunteita tarvitse ottaa huomioon. Ei toki. Mutta uskon vakaasti, että sydän ohjaa paremmin kuin järki. Ratkaisut, jotka olen tehnyt pelkän järjen avulla ovat olleet turvallisia ja helppoja, mutta mitä kaikkea ihan mieletöntä onkaan seurannut niistä ratkaisuista, jotka olen tehnyt tunteella? Tärkeimmät päätökset ovat usein vaikempia päätöksiä. Ne vaativat uskallusta, heittäytymistä ja luottoa siihen, että elämä kantaa.

On sanottu, ettei onnen tavoittelusta seuraa hyvää. Siksi aionkin nyt nauttia matkasta.

Tervetuloa mukaan.

 ​