Paskuuden lyhyt oppimäärä tai vastaavat tiedot.

Osallistuin viime viikolla työpajaan, jossa käsiteltiin unelmia, niiden toteuttamista ja toteuttamisen esteitä. Paikalla oli parikymmentä nuorehkoa naista, joista jokainen jollakin tasolla toivoi elämäänsä muutosta ja muuten vain kannustusta ja lisää uskoa omaan haaveeseensa. Unelmiaan ei tarvinnut paljastaa kaikille, mutta ne jotka ääneen uskalsivat toiveensa lausua, kertoivat haluavansa uusia tuulia työrintamalla tai rohkeutta toteuttaa avoimemmin jotain lahjaaansa, joka on toistaiseksi laitettu elämässä hyllyyn ’harrastukset’. 

Olin ehkä aavistuksen väärässä paikassa, vaikka ilta olikin varsin miellyttävä. Ongelma ei niinkään ole se, etten saisi unelmiani toteutettua, vaan se, etten ylipäänsä osaa nimetä asioita, joita haluan. Okei. On tietysti muutama ’perusjuttu’, jotka olisi mukava olla olemassa, mutta ne on taas niin normaaleja asioita, ettei niitä mielestäni ole lupa edes puhutella unelmina. Ihmisillehän parisuhteet ja perheet tuntuvat lankeavat kuin luonnostaan. Ei mulle. Parisuhde tuntuu olevan asia, josta haaveileminen on jotenkin noloa. Auttaakohan, jos kirjoitan sen tähän? Sen hirvittävän hävettävän totuuden: En halua enää elää yksin. 

Työpajassa ihmisten suurin huoli unelmiensa suhteen oli epäonnistumisen pelko. Yritin ajatella omia epäonnistumisiani, mieleen ei äkkiä tullut ainuttakaan mokaa työelämässä (vaikka niitä totisesti on ollut), eikä oikein mitään muutakaan aivan saveen mennyttä juttua. Mieleen palautui kyllä hirvittävä määrä noloja tilanteita, mutta nekin lähinnä naurattivat. Mutta kun ajatus ehti menneisiin suhdeviritelmiin, päähän tulvi valtava paskuus ja häpeä. Kuinka ihminen voikaan näin järjestelmällisesti olla häviäjä tällä rintamalla! Pitkään sinkkuna olleen on nimittäin äärimmäisen vaikea päästä takaisin parisuhdemarkkinoille. Vai ottaisitko sinä töihin pitkäaikaistyöttömän? 

Parisuhteissa ja rakkaudelle antautumisessa voi olla täydellisen lahjaton. Epäonnistumisen pelko taas kertoo, että asialla on jotain merkitystä. Paskuus puolestaan lamaannuttaa ja jos tunnustaa, että haluaa elämäänsä rakkautta, on säälittävä ja pelkää yksinäisyyttä. Mutta mua ei haittaa olla säälittävä.