Tapanani on ollut matkustaa jouluna jonnekin kaus, koska – näin olen tottunut sanomaan – en pidä joulusta. Olen toistellut sitä niin paljon, että siitä on tullut mulle totta. Mutta ei joulussa ole mitään vikaa vaan siinä, että se ei enää ole sellainen kuin ennen tai sellainen kuin kuvittelen sen olevan muilla. En vain oikein tiedä, missä jouluna pitäisi olla.

Matkustaminen on ihanaa ja joulun aikaan mulla on yleensä ollut kesäloma ja hyvä hetki lähteä pois kotikulmilta. Pois lähteminen ei tosin tee joulusta yhtään parempaa. Rooma meni jouluaattona tyystin kiinni ja harhailin nälkäisenä tyhjässä kaupungissa. Thaimaassa olen viettänyt kolme joulua, yhden sielun ulos kääntävässä turistiripulissa, yhden yksin rahattomana Bangkokissa ja yhden jet lagissa hirvittävän pyörrytyksen säestämänä ja märkärupi naamassani. Joulu Sri Lankassa oli niin.. hmm… onnistunut, että muistan siitä vain pöytäseurueeseemme liittyneet sinitukkaisen britin, joka oli ollut John Taylorin kanssa samalla luokalla ja sen, että ihailin jouluaamuna matkaseuralaiseni kykyä juoda lämmintä valkoviiniä korjaustarkoituksessa. 

Pakeneminen ei auta, joten yritin siedättää itseni jouluun. Kävin jo viikkoja sitten hypistelemässä joulukoristeita ja toteamassa, että 36 euroa joulukalenterista on liikaa, jos ei varsinaisesti edes odota joulua. Ostin jouluvalot, jotka tungin mykkyrälle lasiseen lyhtyyn. Oikein hyvä, kunnes paristot loppuivat – uusia en varmasti saa ostettua koskaan. Vai ottaisinko kaukosäätimestä?

Selailin muutaman joulukuvaston ja hämmästyin jälleen, että kerrasto on aina ja ikuisesti jonkun mielestä ihan ok joululahja. Ei minusta. Turhista ja väkinäisistä lahjoista puheenollen; puolisiskopuolen (=isän uuden vaimon tytär) kanssa vaihdoimme ehkä kuutena jouluna pörrösukat. Hän osti ne minulle KappAhlista, minä hänen sukkansa Seppälästä. Jouluahdistusta mulla lisää se, että on pakko antaa läheisille lahjoja tietäen jo ostaessaan, että huti meni. Okei, se kerrasto on hyvä lahja, jos tietää vastaanottajan tarvitsevan sitä. Itsekin olen revennyt valtavaan riemuun villasilkkikalsongeista, joita en saanut hankittua, koska niiden takia olisi pitänyt mennä suureen markettiin ja se ei multa ihan tosta noin vaan onnistu, koska siellä tulee hiki, mitään ei löydy ja kaikki tarpeellinen on sijoiteltu järjettömän kauas toisistaan ja  lopulta poistuessa autoa ei löydä parkkihallista. 

Ihan hyvä joulu tästä tulee. Ei turhia lahjoja. Lepoa. Vihreitä kuulia. Ei syötäväksi, vaan työnnettäväksi molempiin poskiin – oon varma, että Marlon Brando käytti niitä Kummisedässä.