Aloitin etsinnät noin 18-vuotiaana. En yhtään tiedä, mitä kuvittelen löytäväni, mutta näihin päiviin asti olen haeskellut jotain. Osittain uskon etsiväni harrastusta, mutta luultavasti tähän liittyy myös toiveita mielenrauhasta.  

Lukion loppuaikoina päätin alkaa ilmaista itsenäni ’jotenkin’ ja koulusta päästyäni menin leikkimään elämää kansanopiston teatterilinjalle. Parikymppisiä keskimääräistä karismaattisempia tyttöjä ja poikia asettui asumaan asuntolaan keskelle ei mitään. Päivät jumpattiin ja ehkä vähän harjoitteltiin jotain esitystä. Kaikki olivat kauniita ja itsevarmoja. Iltaisin juotiin ja yritettiin vimmatusti joko saada rakkautta tai välttyä siltä. Siinäpä vasta mieltärauhoittava konsepti. Harrastin hetken teatteria, mutta olin lahjakas lähinnä lahjattomuudessa, en jaksanut kovi pitkään.

Seuraavaksi kokeilin alkoholia ja vilkasta seuraelämää. Ei oikein löytynyt mitään. Olin tosin kohtalaisen menestyksekäs, joten tämä vaihe kesti aikansa.  Kallis harrastus, jossa loukkaantumiset ovat osa lajia. Näistä syistä jätin lajin ja siirryin etsimään toisaalta.

Kokeilin parisuhdetta. Sen myötähän tulee kylkiäisenä oheistoimia kuten remontointia, sisustamista, riitoja, lemmikkieläimiä,  lemmikkieläimien hoidosta riitelemistä, kihlajaisjärjestelyjä, hääpsykoosi, pettämistä ja pettämisen salailua, erosäätöä ja omaisuudenjakoa. Se kuulkaas pitää ihmisen kiireisenä useamman vuoden. Parisuhdetta pidettäköön vast’edes huonona mielentasaajana. 

Tuli aika, jolloin kaikki löysivät astanga-joogan – niinpä minäkin yritin. Kävin alkeiskurssin ja ostin toiveikkaana sarjalipun. Harrastin aikani, mutta ärsyynnyin tunnilla kuiskivista kaveruksista niin, että poistuin jooga-salista aina vähän tuuheana. Ei rauhoittunut myrskyävä mieli, ei.

Entäpä tämä Alexander-tekniikka? Parin viikonlopun intesiivikurssin jälkeen en ole aiheeseen palannut. Olen edelleen lyttyryhtinen konttoristi, koska kurssin jälkeen into lopahti. 

Kädentaidot. Jep. Itse tekeminen on rauhoittavaa ja pitää ajatuksen kirkaana. Paskat. Siinä kun savi lentää dreijasta korkeuksiin, ei kannata kirosanoja säästellä. Ja jos joku harrastepiiri on hämmentävä, niin se on Sinooperin takahuoneessa järjestettävä neulahuovutus workshop. ”No niin tytöt, tänään huovutamme villasta omenan ja purjon!”. Ja tytöthän huovuttivat turhia kyselemättä. Villapurjo on löytänyt hyvän ja rakastavan kodin ystäväni luota. Samasta osoitteesta löytyy myös savitöitäni – olin aika tuottelias, kunhan ensin pääsin dreijan kanssa sopuun siitä, kuinka raskaalla jalalla kaasua kannattaa painaa. Harhaileva mieli on valmis kokeilemaan kaikkea.

Kuntokeskusjäsenyys ei ole harrastus. Yksi kuntosalikäynti vuoden aikana. Hinta 708 €.

Olen kokeillut myös reikiä ja enkelikortteja. Olen käynyt äänikylvyssä, astrologilla ja selvänäkijällä. Olen toivonut, että aamulla heräisin ja olisin tullut uskoon. Ihan vain muutamia mainitakseni. 

Etsinnät on lopetettu tuloksettomina. Mulla on tyyni mieli ja naurattaa.