Pääsimme tammikuuhun!
Viimeksi minä kerroin olojeni tuntuvan ehkä synnytystä enteileviltä ja noh, en ollut täysin väärässä.
Tosin edelleen ollaan yhtenä kappaleena, niin ei se nyt välittömästä synnytyksestä kertonut. Lähinnä siitä että alkaa se kroppa pikkihiljaa sinne suuntaan menemään. Toki viikotkin kertoo sen.
Olen nyt ultrasta saakka taas lähinnä makoillut. Koska minusta tuli ahne. Haluan viikkoja lisää. Haluan hieman antaa vauvan kasvaa omassa tahdissaan vielä niin en nyt lähde provosoimaan supistuksia touhuamalla liikaa.
Eli tohtori kertoi kohdunkaulan pehmenneen ja lyhentyneen jo 2cm ja sisäsuun aukeevan. Vaikka ollaankin jo sillä puolen, että synnystä ei estellä jos käynnistyäkseen on, niin haluaisin silti päästä edes täysiaikaisiin viikkoihin saakka, eikä niihinkään ole enää kauaa! HUI! Niin kiltisti tuosta täydellisestä ulkoiluilmasta huolimatta, makoilen vielä hetken sohvalla ja otan hyvin rauhallisesti. En nostele, en sauno, seksistä puhumattakaan ja en siivoo 😉
Nyt ollaan kumminkin jo täysin valmistauduttu. Koti on siis vauvaa varten kunnossa, meistä en tiedä vielä niinkään. Sen verran ollaan kumminkin molemmat tätä meille tulee ihan oikeasti vauva-oloa siirretty näille turvallisimmille viikoille, että nyt ollaan miehen kanssa molemmat ahmittu netistä vauvajuttuja tietoomme. Minä koliikkivauvoista ja vastasyntyneen napatyristä ym. ja mies on opiskellut vaunujen kaikkia miljoonia eri klipsejä ja vöitä ym. Itkuhälyttimen toimintoja ja turvakaukalon isofix osuuden kiinnitystä 😀
Molemmat ollaan luettu toinen toisillemme iltaisin netissä kerrottuja vinkkejä ja sitten kun pitäisi alkaa nukkumaan, niin katsellaan silmät lautasina kattoon kun jännittää. Loppuen lopuksi laitetaan netflix päälle ja tuijotetaan jotain todella väsyttävää sarjaa ja sitten vasta nukahdetaan. 😉
Vauva myllää niin alhaalla, että pissa on kirjaimellisesti melkein joka kerta housuissa kun tajuan hädän iskeneen. Varsinkin iltaisin alkaa olemaan minun osoitteena pelkkä WC. Hyvä jos mies välissä pystyy käymään. Vatsaa repii kun se roikkuu ja supistukset tuntuu niin napakoilta, että kuulostan höyryjunalta puuskuttaessani. Silti tällä täydellisellä levolla olen ne saanut taas rauhoittumaan. En ole istunut autossa tai vienyt edes roskia, niin olo on ollut suht ok. En ole edes ruokaa tehnyt kun sekin aiheutti supistuksia.
Nyt vaikkakin ne ovat harventuneet, niin takaisin kuvioihin on tullut menkkamaiset poltot. Jännittää! Voi olla, että h-hetki ei ole kaukana tai voi olla että muutaman viikon saan tällä pötköttelyllä vielä kasvatettua pientä ihmettä, ettei tarvitsisi olla niin kovin rääpäle tänne pakkasen puraisemaan maailmaan saapuessaan <3
Vaikka samalla en millään malttaisi, niin silti jostain tätä tahdon voimaa tähän ikuisuuksia kestäneeseen makoiluun näköjään löytyy ;)
Toivottavasti teitä on vuoden ensimmäinen viikko kohdellut hyvin ! <3