Vauvabuumeissa
Vauvabuumi alkaa nostamaan päätään. Eilinen avautuminen lievästä ärsytyksestä Ipana-järjestelmää kohtaa auttoi ja nyt päästiin jo niille asteille, että mietin mitä minä ensimmäiseksi täällä kotona tekisin.
Se on aika hurjaa! Vähän harmittaa kuulla lähiperheeltä kommentteja, että minä en nyt kyllä uskalla luottaa ennenkuin vauva on täällä, mutta sitten taas ei heidän tarvitsekaan uskaltaa. Meillehän se vauva tulee ja meidän tulee uskaltaa. Ja me emme mitään kroisoksia ole, niin ostoksia on alettava tekemään pikkuhiljaa eikä kaikkea voi ostaa kerralla. Yksinkertaisesti siihen ei kuukauden budjetti riitä. Joten kaappien siivous, tavaroiden järjestely ja vaatteiden hankita alkakoot! Turvaistuimet, itkuhälyttimet, rintapumput ym. hommataan sitten vasta lähempänä. Silti mielessä on sitä pelkoa ja koen, että vaatteet saan helpommin pois(osan) jos ikävistä ikävin taas tapahtuisi.
Mutta ei ajatella niin.. vaan ajatellaan, että tänne tulee vauva. Ja fakta sekin on, että nyytti saattaa saapua ennenaikojaan, joten joulun tienoilla alkaa olemaan jo hetket edessä, milloin syntymää ei enää estellä. Että saattaa tässä olla tosi pienikin aika tapahtumiin. Silti hartain toive olisi, että ensi vuoden puolelle päästäisiin <3
Nyt laitan aivonystyrät ja kodin siihen kuntoon, että saan muodostettua selkeän kuvan tarvittavista ja sitten alkakoot pikkuisten vaatteiden saapuminen. Yhden kontrolliultrankin kerkeen tässä välissä vielä käymään, niin siellä saadaan taas toivottavasti lisää luottoa tulevaan.
Ajatuksiin on tullut siis valtavasti toivoa! Se tuntuu hyvältä. Sellainen pieni pilkahtava valo tunnelin päässä. Vaikka matka on vielä pitkä, on se kumminkin lyhyt. Ja vaikka esteitä on tiellä, ne eivät välttämättä ole ylitsepääsemättömiä. Tai niitä ainakin nyt kovasti tarkastellaan.
Luottoa keskiviikkoon! <3