Toisella merkittävällä rajapyykillä

Hui, kohta ollaan puolessa välissä raskautta. Siis muistatteko ne minun alun kitinät kun vuotojen seasta kirosin, ettei aika vaan kulu ja ne viikot eivät etene? Ja nyt ollaan ihan kohta puolessa välissä. Muutama päivä enää vain!

Alussa minusta tuntui, että tänne on ikuisuuksien matka. Esikoisemme synnyinviikoille vielä pidempi, Nyt niihin on noin kuusi viikkoa jäljellä. Minun ehkä pahin rajapyykkini tässä raskaudessa, rv25-26. Niistä kun selviän, niin toivon että pieni paino lähtisi harteilta, vaikka ei se paino lähde ennenkuin pikku kakkonen on maailmassa ja sitten varmasti alkaa erilainen paineentunne harteilla.

Minä osaa niin kuvitella täällä pienen vaippapepun tuhisemassa. Ja toivon, että synnytyssalissa hän huutaisi sydämensä kyllyydestä, että täällä minä nyt olen! Minä toivon elämään ääntä ja kasvua. Samalla pääsisimme mekin vielä kasvamaan.

En ole vielä ostanut mitään meidän tälle pienelle. Ajattelin odottaa rakenneultraa. Ja sittenkin ostain vain jonkun yhden jutun tuomaan todellisuutta, että nytkin sitä pientä odotetaan. Veikkaan, että muuten odotan tuonne rv27 saakka. Tai vaikka ihan loppuunkin saakka. 

Esikoiselle ostetuilla tavaroilla kyllä pääsisi alkuun, mutta ei me viimeksikään keretty koko repertuaaria hommaamaan, niin sinänsä paljon ostettavaa on vielä. Siinä vain kyllä kulkee pelko kovasti mukana, vaikka ihan hirveästi olen sitä työstänyt. 

Ja senkin olen nyt päättänyt, vaikka se kova paikka tulee olemaan, mutta rakenneultran jälkeen en aio enää peitella vatsaani. Jos ultrassa on kaikki hyvin, niin sitten minä patsastelen ylpeänä tällä pystyyn nouseella vatsalla. Ja Let’s face it, ei sitä enää muutenkaan piilotella. Tai yritys on hyvä, mutta muutamille se on jo teltoistakin huolimatta paljastunut kauppareissuilla.

Minulla on suloinen pikku kakkonen vatsassani ja kaikkien kipeiden kokemusten jälkeen aion uskaltaa olla ylpeä myös hänen muokkaamastaan vatsasta. Minä piru vie taistelen näitä pelkoja vastaan, vaikka hamaan tappiin saakka!

Mutta hei, silti. Nyt jo (ihan kohta) PUOLESSA VÄLISSÄ ollaan! Eikä jouluunkaan ole enää pitkä aika 😉 

Hurahda aika nopeasti <3

Perhe Raskaus ja synnytys

Ruokaremppaa, mutta miten? Saa auttaa jos tahtoo!

Ehkä hullua, ehkä ei, mutta minä diagnosoin itse itselleni raskausdiabeteksen. Tai no en varsinaisesti, mutta ajattelen että minulla olisi riskitekijät siihen. Huijaan siis toisinsanoen, jotta pystyn jättämään ne herkut sinne kauppaan, enkä lappaa niitä omaan mahaan. Koska tälläkertaa ne menevät myös pienen babyn elimistöön.

Ruokaremppaa on siis edessä.

Tähän asti olen syönyt mitä nyt on mieli tehnyt, koska alussa minulla hieman tipahti paino heikotuksen, vuotojen ja pahoinvoinnin takia. Sitten se pysyi aloillaan pitkään ja nyt se on alkanut kipuamaan ylöspäin. Toki mikä on tässä vaiheessa myös normaalia, mutta nyt on todella aika jättää herkut pois, ellei jopa kokonaan niin ainakin rajoitettava minimiin. 

Nyt parisen viikkoa on ollut hyvä olo, muutamasta päivästä huolimatta. Eli ruokailurytmin on voinut pitää suhteellisen tavallisena. Ainiaiset ”se on vaan yksi suklaapatukka”-välipalat ja tuollaiset nopeat energian nostattajat jätetään nyt pois. Se energia kumminkin tulee ropisten myös alas.

Ihan mennään rasti ruutuun -menetelmällä. Jokaisesta herkuttomasta päivästä tulee komea rasti kalenteriin ja sunnuntain saapuessa vaikka iso papukaijan merkki. Nyt vaan mietin, miten kohteliaasti kieltäytyä anopin herkuista ja jälkkäreistä mitä tänne raahataan, vaikka syömässä ei olisi käynytkään? Edellinenkin vielä on jääkaapissa. Ollut jo kolme päivää. 

Rahkat on olleet hyvin satunnaisia välipaloja etomisesta johtuen, silti vielä syötävissä, mutta mietin miten minä korvaisin tuon leivän? Se on minun suurinta herkkua. Siis ruisleipä. Kaikenkukkuraksi se aiheuttaa närästystä. Niin, että oikeastaan mitä syödä välipalaksi, jos lievä etominen jatkuu maitorahkojen kohdalla, leipä olisi närästyksen takia jätettävä jopa siivukin syömättä. Ja ei kai ton banaaninkaan vetäminen jatkuvasti ole se ”sokeriton” vaihtoehto kun niin paljon siinä on sitä fruktoosia(?). Omena ja porkkana ei tyydytä himoja 😀 Ja maustamaton jogurtti marjojen kanssa alkaa myös olemaan jo aika syöty vaihtoehto. VOI VAIKEUS! Ja mielihalujen epätoivoinen tyydyttäminen, kun ei edes ota selvää mitä välipalaa tekee mieli.

Miten tästä raskaudesta tuli tälläinen ruokaongelma? Ei mulla aiemmin ole mitään vaikeuksia ollut ruokailun suhteen. 

Mutta jos edelleen haluatte auttaa minua välipalaogelman kanssa, niin mitä kummaa te syötte välipaloiksi? Olen aika allerginenkin vielä, mutta viskelkää silti ihan omia ehdotuksianne, niin  minä pystyn varmasti sieltä soveltamaan omiin tarpeisiini sopivia vaihtoehtoja.

Ja ainiin, oletteko syönyt raskaana Xtran kreikkalaista jogurttia? Se on sitä maustamatonta, vai rainbow?

 

Kuitenkin onneksi ei tämän suuremmat ongelmat ole tullut takaisin vaivaamaan. Siitä kyllä olen kiitollinen! 

Koti Ruoka ja juoma Raskaus ja synnytys