Työtä vailla!

Voi yksi asia, mitä toivon tällä hetkellä yhtälailla melkein kun seuraavalla viikolla plussatestiä, olisi vakituinen, vakaa palkkainen työ.  Ei tarvitse olla edes huima palkka, kunhan se on vain säännöllinen. 

Olen hakenut ja hakenut ja aina vedän vesiperän eikä tämä ns äitiysloma helpota kyllä yhtään. 

Olen miettinyt voinko jättää sen laittamatta hakemukseen,  koska rehellisesti sen lisäämisen jälkeen en ole saanut yhtään yhteydenottoa edes. Ennen sentään saatoin päästä pikkuisen pidemmälle vaikkei koulutus täysin natsaiskaan. Ja sitten se yleensä kariutui siihen. 

Mutta ei sekään hyvältä näytä,  että mulla on yks kaks muutaman kuukauden tekemättömyysjakso. Eikä olisi siitä mitään mainintaa. 

Nyt on muutama hakemus menossa sillä, että olen muotoillut äitiysloman eri sanamuotoon ja jos pääsen puheyhteyteen voin sen todenmukaisuuden kertoa. 

Minusta on outoa, että tämä on nyt näin hankalaa,  sillä olen elämäni aikana ollut vain kuukauden työttömänä.  Aina olen tehnyt töitä, ihan melki mitä vaan kunhan on saanut tehdä töitä. 

Mutta tietty sitä lastahan ”ei sais” yrittää ja hakea uutta työtä samaan aikaan.  En ole luotettava.  Toki yrittämisestä en ole puhunut kenelläkään. 

Talous vaan menee kohta kuralle, jos edes osa-aikaista työtä ei löydy. 

Minä ja minun ikäni on vaan pullat uuniin kohta ikä. Ei se vaan oo niin helppoa. 

Niin, että miten niin ei sorsita naisia tietyssä iässä?

Suhteet Oma elämä Raha Työ

Milloin on meidän vuoro?

Mitenkä se lasketaan,  kun on kaksi raskautta, mutta ei yhtään lasta, silti olen menettänyt tavallaan kolme elämänalkua. Eli ensin yksi meni kesken, toinen raskaus oli kaksosraskaus, joista toinen meni kesken pienillä viikoilla ja toinen kuoli seitsemännellä kuulla? 

Minusta tuntuu,  että alan olla raskauksien pieleenmenoissa todella kokenut. Ensin tärppäsi luomusti, sitten kolme vuotta lapsettomuutta, sitten hoidoissa onnistunut josta tulikin todella surullinen murhenäytelmä. 

Voisiko jo olla meidän vuoro kokea myös se onnistunut raskaus? Voisiko joku jo kuulla nämä rukoukset? 

Voisiko tämä alkaa ja mahdollisesti myös onnistua? 

Ja voisiko ne muorit lopettaa sen taivastelun, että no nuorena ne lapset pitäisi tehdä, aloita jo. Voisinko täräyttää päin naamaa, että kiitos kommentista yksi kyllä on jo mutta hän makaa tuolla hautausmaalla? 

Ai, että ihmisten ajattelemattomuutta, kun ne lapsi asiat on sellaiset ettei niistä sovi mennä arvostelemaan. Murr. Olkoon niitä tai ei. Miksi sitä ei tajuta? 

 

 

Suhteet Oma elämä Raskaus ja synnytys