vauvakuumeen THE päivä lähestyy.
Testipäivä häämöttää jo tällä viikolla. Perjantaihin on ”pitkä” matka. Kaksi testiä odottelee jo murtumisehetkeä, kun ekat pisut tikkuun käyn tekemässä.
En taida malttaa huomista pidemmälle odottaa.
Viime plussakin näkyi kaksi päivää aikaisemmin. Jos se siellä on niin saattaahan se nytkin? Tai sitten saan etukäteispettymystunteet jo vietettyä aiemmin, niin ei sitten ole niin suuri pettymys ennen viikonloppua. Tai no on se silti, mutta itseäänhän voi huijata monin keinoin. Ja on se kyllä pettymys, suurikin, sillä tässä tulee joulut ja muut pyhät väliin niin seuraavaa kieroa ei pystykään hyödyntämään, että toivotaan ja pelätään. Ja jos se plussa on, niin sitten vasta pelätäänkin! huh, apua.
Selvästi kuitenkin alan elämään tässä hetkessä ja suunnitella tulevaisuutta, silti varovaisesti vain viikko, kaksi etukäteen. Ja hyvä etten jokaiselle sano, että tavataan jos ollaan hengissä? Pieni tunnelman latistaja? Eikö 😉
No mutta okei jos ei perjantai, niin huominen on jo nurkan takana! Se ois sit kuitenkin jo kp26/28, eikös kuulostais jo otolliselta testauspäivältä? 😉
Huoh ja pelotus ja enkelini jatkuvasti mielessä. Kohta on jo siitäkin ”liian pitkä aika” kun vielä haluaisi pitää kiinni ja tavallaan toivoa, että se aika olisi vielä hetken pysynyt kauemmin. Vaikka samalla on onnellinen, että olo pikkuhiljaa helpottaa.
<3