Tag: kohtukuolema

Olen nyt pari kertaa käynyt täällä jo aloittamassa kirjoittamisen, mutta sitten on joko pieniherra keskeyttänyt kirjoittamisen tai olen kokenut totaalisen ajatuskatkon.  Nyt on jo kumminkin kohta kaksi kuukautta mennyt pojan syntymästä ja monta asiaa olisi mistä voisin kirjoittaa. Silti mikään ei nyt oikein meinaa luonnistua. Arkipäivinä kun mies on töissä, on minulla yleensä muuta 😉 […]

Pääsin yli lokakuusta. Pääsin yli pahimmasta etapista. Lokakuu oli ilmoiltaan niin kaunis, että se onneksi piti mieltä virkeämpänä. Nyt jos tämä etappi olisi vasta edessä päin ja vuoden pimein aika on pahimmoilleen päällä, voisi tilanne olla eri. Mutta nyt ollaan pidemmällä raskautta jo kuin viimeksi. Ja nyt tämä minun odottaminen voi alkaa. Tänne asti piti […]

”keinutan, myöhä on, jo kuulet aallokon. Ethän pelkää pimeää, siell on monta kynttilää.  Ja viimein sun matkaan, ei pääse saattajatkaan. Mutta lohtu on meille, että siellä on kaikki sulle.”   Vuosi ja kaksi päivää sitten elin vielä jokaisen odottavan äidin hurmosta. Mutta jostain syystä mieleeni alkoi hiipiä hyvin huolestuttavia pelkoja ja olotiloja, mutta silti elin […]

Olen 120 kertaa ollut varma keskenmenosta, lääkärit on ollut siitä huolissaan kaksi kertaa. Neljä kertaa olemme osoittaneet ne vääriksi huoliksi. Tai eikai se huoli ole väärää,  mutta niin vain on sitkeän tyypin sydän sykkinyt. Lääkärikin jo sanoi, että jos sieltä maailmaan poika tulee, suosittelen nimeä Sisu.  Mitä minun viime viikkoihin on kuulunut, verta, verta ja […]

Mulla kestää nykyään niin kauan päivittää mitään, että joudun rehellisesti kurkkaamaan edellistä postaustani, että tiedän mistä olen viimeksi puhunut. No viimeksi siis on ollut keveät askeleet. Niin siis oikeasti tekstin mukaan ja kyllä ne silloin olikin.  Itseasiassa on ne kevyemmät muutenkin jos nyt taas paria päivää tässä taannoin ei oteta huomioon.  Sieltä se tuli, taas […]

Tänään mietin miten saan pidettyä kasvoni onnellisena toisen puolesta? Kuulin ensi kertaa raskausuutisen. Olin oikeasti iloinen heidän puolestaan, mutta oikein tunsin kuinka silmäni yltyivät pohjattomaan suruun eikä se päästänyt irti kuin vasta kotona. Turvakolossani. Oli hyvin lähellä, etten purskahtanut itkuun siltä seisomalta ja tein kirjaimellisesti kaikkeni itseni kanssa, ettei tilanne olisi tuntunut vaivaantuneelta. Ja luulen […]

Se takertui minuun todella jämäkästi jo raskauden alkumetrejen jälkeen. Rakastin niin hurjan paljon sisälläni kasvavaa uutta elämää, mutta en uskaltanut alkaa ostelemaan pieniä vaatteita. Takaraivossa jyskytti pelko menetyksestä, mutta pyristelin siitä eroon maagisen keskiraskauden saavuttua ja rakenneultran kerrottua, että kaikki on hyvin. Sitten se alkoi levitä käsiin, niinkuin monilla muilla kyseisen etapin jälkeen. Vauvaa varten […]