Onks pakko vaikka tahtois?

Hmmm…

Meidät pyydettiin mieheni kanssa tv:n keskusteluohjelmaan vieraaksi, aiheena tällä kertaa parisuhde ja ADHD.

Noh, ensinnäkin. Saadapa insinööri suostumaan. Että kerros nyt koko kansalle että mitä mietit ja minkä takia. Voi olla että miettii kerran jos toisenkin että lähteekö mukaan. Ja toisaalta – vaikka olenkin ollut jos missä tästä kirjainyhdistelmästä kertomassa, niin tv:ssä kuin lehdissäkin, niin meneekö parisuhteesta avautuminen jo omankin mukavuusalueeni ulkopuolelle?

Siinäpä taas miettimistä. 

Tämän päivän saldona myös (hyvän työpäivän lisäksi) pyyntö tulla luennoimaan haastavasti käyttäytyvien lasten ohjaamisesta ja kasvatuksesta. Pitäisköhän mun kertoa niille pari tarinaa suutarin lapsen kengistä… Oman teinin kanssa kun on taas ollut sen sata hankaluutta ja päätä on lyöty seinään jos toiseenkin. Siis omiamme, ei toisten x)

Hei ja ihania uutisia tältä päivältä – ensi viikonloppuna saan ihanan ystävän luokseni ja insinöörikin palaa kotiin Kiinasta.  Ai että se varmaan jo odottaa kun tietää että mulla on taas neljän viikon ajalta kertynyt niin nalkutettavaa, räksytettävää kuin purnattavaakin. Eiku oikeesti, tuu vaan kotiin rakas (jos uskallat), sua jo odotetaan.

Tälle illalle vielä sauna ja syömistä, sit pikapikaa petiin – viikonloppu pohjoisessa vaatii veronsa.

Aihei se yks juttu vielä – insinööri sanoi mulle eilen että ootko miettinyt että jokainen päivä on ainutkertainen, kerran elettyä ei saa enää takaisin, kannattaa nauttia tästä elämästä nyt kun vielä voi.

Niin. Tosiaan. Ooks sä muistanu?