Kun aina ei jaksa ymmärtää

Varoitan jo valmiiksi: tämä teksti tulee sisältämään ärinää, murinaa ja tunteenpurkausta opettajia, yhteiskuntaa, koulujärjestelmää ja koko maailmaa kohtaan. Ai miksikö? No kun just nyt niin ärsyttää.

Kuinka vaikeaa on opettajan ymmärtää teinin sielunelämää?

Lähtökohtaisesti voisi kuvitella (maalaisjärjellä pohdittuna) että jos ihminen hakeutuu peruskoulun opettajaksi, on hänellä silloin halua työskennellä lasten ja nuorten parissa. Ja jos vielä tekee valinnan että ryhtyy yläkoulun aineenopettajaksi, luulisi hänellä tällöin olevan jonkinlainen ymmärrys teini-ikäisiä kohtaan?

Ai mutta nyt mä taisin tehdä virheen jo ensimmäisessä kappaleessa: liitin yhteen maalaisjärjen ja peruskoulun.

Teini sai toissapäivänä Wilmaan (eli sähköiseen reissuvihkoon) seuraavanlaisen tuntimerkinnän:

”Teinillä on vaikeuksia toimia tunnilla opettajan ohjaamalla tavalla: hän ei jaksa kuunnella silloin kuin pitäisi, tekee muistiinpanot ja tehtävät etukäteen ja häiritsee sitten juttelullaan muiden työtä, kun tekemisen aika olisi. Vastaukset opettajalle ovat ”vittu”-pitoisia: opiskeluasenteissa olisi kovasti parantamista. Teini siirretty taakse istumaan, jotta muilla olisi parempi työrauha.”

Aikani ihmeteltyäni merkinnän sisältöä, laitoin ko. opettajalle viestin:

Hei!

Laitoit Wilmaan merkinnän Teinin tuntikäyttäytymisestä. Ikävää että hän ei useista keskusteluista huolimatta jaksa aina keskittyä työntekoon. Muutaman asian poimisin joilla luokan työrauhaa ja Teinin tuntityöskentelyä voisi kuitenkin parantaa.

Teiniä kannattaa ohjata mahdollisimman yksinkertaisilla ohjeilla ja kiinnittää huomio yhteen asiaan kerrallaan. Tarkkaavaisuushäiriön takia hänen on hankala käsitellä pitkää/monisanaista tehtävänantoa. Jos tarkkaavaisuus häiriintyy ja huomio siirtyy johonkin mihin ei pitäisi, kannattaa Teinin huomio ohjata pois häiritsevästä tekemisestä mieluummin ohjeella kuin kieltosanalla. Eli jos Teini juttelee tunnilla, on toimivampi tapa saada juttelu loppumaan sanomalla: ”tee Teini tehtävä nro viisi” kuin sanomalla ”älä häiritse.” Kieltolauseet ja -sanat ovat usein tarkkaavaisuuhäiriöiselle kuin vettä hanhen selkään ja aiheuttavat vain vastareaktion. Toki, jos tilanne sitä vaatii, pitää myös kieltää ja ”komentaa”; tällöin kannattaa kuitenkin ensin varmistaa esimerkiksi menemällä Teinin pulpetin luokse että hän varmasti kuuntelee.

Teini on niin halutessaan fiksu ja oivaltava oppilas, mutta tarvitsee tarkkaavaisuuden ylläpitämiseksi tarpeeksi haastavia tehtäviä. Esimerkiksi kuvailemassasi tilanteessa jossa Teini on tehnyt tehtävät ja muistiinpanot etukäteen, kannattaa antaa positiivista palautetta tehtävien tekemisestä ja kannustaa jatkamaan uusiin tehtäviin. Positiivisella palautteella ADHD-oireisen nuoren saa yleensä toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla eikä positiivisen palautteen tärkeyttä voi näiden nuorten kohdalla ylikorostaa.

Teinin siirtäminen luokan takaosaan on varmasti hyvä ratkaisu. Teini on herkkä häiriöille – varsinkin silloin jos ne tapahtuvat selän takana. Kun koko luokka on silmien edessä, on Teinin helpompi keskittyä eikä jokaiseen kynän kilahdukseen tarvitse reagoida kääntymällä.

Juttelen Teinin kanssa kotona, toivottavasti tuntityöskentely rauhoittuu. Laitan viestin tiedoksi myös luokanvalvojalle ja erityisopettajalle, olemme keskustelleet heidän kanssaan usein samoista asioista ja koettaneet löytää ratkaisuja.

Terveisin

Teinin Äiti

Siis jos Teini tekee tehtäviä ja muistiinpanoja niin se onkin ongelma kun se ei tee niitä just oikeaan aikaan? Hei haloo – mä oon niin iloinen että se ees tekee niitä! Parilla sanalla opettaja olisi saanut tilanteen käännettyä onnistumisen tunteeksi ja sen jälkeen olisi Teinin motivaatio ollut täysin erilainen.

Tänään tuli toiselta opettajalta tällainen viesti:

”tuli vihaisella asenteella,ei tehnyt mitään,kuunteli musiikkia—tuntuu, että muut pelkäävät häntä”

No ensinnäkin – Teini unohti (ensimmäistä kertaa koko vuonna) ottaa aamulla ADHD-lääkkeensä. Laitoin siitä Wilmaan viestin jossa kerroin että lääke unohtui joten päivä voi olla keskimääräistä hankalampi. Toisekseen – musiikin kuunteluun Teinillä on lupa, sillä ADHD:n takia hän tarvitsee erilaisia keinoja keskittymisen tukemiseen.  Ja kolmanneksi – muut pelkää? Siis mitä? Mä en voi kuvitella sellaista tilannetta jossa teini olisi jotenkin uhkaava.

Meillä on takana tosi hankala syksy, Teini ajautui väärään porukkaan, mutta huomasi onneksi pian ettei halua sellaista elämää ja irrottautui porukasta. Se ei kuitenkaan käynyt niin yksinkertaisesti – yksi kavereista alkoi uhkailemaan ja loppujen lopuksi ei Teini uskaltanut enää mennä kouluun. Tilanne kärjistyi lopulta pahoinpitelyyn johon onneksi ehdin poliisien kanssa väliin, oikeudenkäynti oli ennen joulua ja tekijä tuomittiin sakkoihin. Kaiken tapahtuneen jälkeen Teini vaihtoi koulua.

Uudessa koulussa asioita on käyty useita kertoja läpi, on tehty suunnitelmaa suunnitelman perään ja mietitty tukitoimia. Teini käy myös nuorisoneuvolassa ja neuropsykologisella valmentajalla ja moni asia on mennyt suuria harppauksia eteenpäin.

En yhtään yritä puolustella Teiniä, asenteessa ja toiminnassa on (paljonkin) parantamisen varaa. Välillä vaan niin turhauttaa huomata että millään suunnitelmilla ja sovituilla toimintamalleilla ei ole loppujen lopuksi mitään merkitystä, koska tieto ei siirry koulun sisällä. ja jos siirtyykin opettajalta toiselle, niin ei ainakaan käytäntöön asti.

Jokaisen opettajan tulisi katsoa täältä sekä lyhytelokuva ja asiantuntijan haastattelu. Eivätkä nuo ohjeetkaan ketään vahingoittaisi.

Huh.

Ja Ugh.