Joulu meni(kö) jo.

Loppiainen.

Lapsuudesta muistan kuinka haikea tämä päivä olikaan. Tontut, kuusenkoristeet ja jouluvalot pakattiin laatikoihin ja nostettiin yläkaappiin odottamaan että pääsevät taas yhdentoista kuukauden kuluttua esille. Joulu loppui ja arki (ja koulu) alkoi. En tiedä liittyykö se siihen että koulunkäynti oli minulle aika tahmeaa ja ahdistavaakin, mutta joululoman loppu ja loppiainen tuntui masentavan ankealta.

Nyt iän puolesta aikuisena taas oikein odotan että saan pakata koristeet laatikoihin ja siivota joulun pois. Kynttilät ja jouluvalot meille jää toki vielä, mutta kuusi, tontut ja enkelit joutavat jo laatikoihin ja vaatehuoneen peränurkkaan. Vaikka tänä vuonna tuntuu etten ehtinyt edes oikein huomata koko joulua, niin silti pakkaan sen jo mielelläni pois.

Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen tein tänä jouluna laatikot ja jouluherkut itse – ja ensimmäistä kertaa ikinä vietimme jouluaaton kotona sen sijaan että olisimme menneet vanhempieni luokse. Jouluaatto olikin ihana, kaikki lapset koolla; insinöörin kolme ja minun kaksi + pari vävyntekelettä. 

Vapise kuusi, lähdönhetki on lähellä

Joulupäivänä pakkasin kuitenkin jo pojat autoon ja lähdimme kohti pohjoista ja mummilaa – ei joulu joululta tunnu ilman oman äitirakkaan joulupöytää. Insinööri junaili itsensä paikalle tapaninpäivänä ja poikien isän haettua pesueensa, lähdimme kohti unelmalomaa ihan kahdestaan. Tai no toki tuo koirankutale, pyhä-Sylyvi oli mukana.

Niin me mentiin, kohti pohjoista. Automatka kesti melkein kymmenen tuntia ja Rovaniemellä onnistuttiin jopa eksyttämään toisemme hetkeksi. aika hyvin, vai mitä? Samalla autolla samaan suuntaan menossa ja silti hukassa. 

Utsjoelle päästiin keskiyöllä – ja mökissä oli ihan just yhtä kylmä kuin ulkonakin.

Nenänpäät punaisina

Mä simahdin kahden aikoihin, insinööri jatkoi lämmittämistä neljään saakka. Aamulla oli onneksi jo lämmin.

Ihana kaamos, ihana Utsjoki, ihana mökki, ihanat ihmiset ja ihana sauna. Mun satumaa niin kesällä kuin talvellakin. Älkää kertoko insinöörille mutta joiltain osin siellä oli nyt rentouttavampaa kuin kesällä – lohisesongilla kun joko ollaan menossa joelle, joella, tulossa joelta tai nukkumassa. Ja silloinkin nähdään unta että oltais jo joella.

Satumaan sauna 

Mutta nyt hommiin, ei se arki sieltä itsestään tule.

Teinin kirjahylly pitäis pestä, iltapäivällä tulee ostajat sitä katsomaan. Siellä se teini seisoo rätti kädessä hyllyn edessä ja tupisee. Tiesittekö että yksi suurimpia eroja uhmaikäiseen verrattuna on se, että teinillä on huomattavasti laajempi sanavarasto? Siihenpä ne erot sitten loppuukin.