Ainakaan klo 17.48 kun raahaudut kotiin työpäivän jälkeen ja haaveilet lämpimästä suihkusta ja kupillisesta kuumaa teetä.

– koiran tyhjentämää ja repimää suklaakonvehtirasiaa. Joo, ennen kaikkea siksi että suklaa on koiralle vaarallista, mutta myös siksi että se saa koiran oksentamaan. Mun uudelle olohuoneen matolle.

– koiran tyhjentämää ja repimää rucola-rasiaa. Olisin mielelläni tehnyt salaattia sen sijaan että pesen matolta ja lattialta limaisia suklaarucolaläjiä. Kuulostaako inhottavalta? No siltä se näyttikin.

– koiran tyhjentämää ja levittämää lastenhuoneen roskista. Karkkipapereita, pakkausmuoveja ja puoleksi syöty viilipurkki.

– äärimmäisen ärsyyntynyttä teini-ikäistä jonka sängystä on juuri löytynyt koiran oksennusta. Sängyssä oli luonnollisesti myös uudet kuulokkeet, huppari ja kännykkä.

Likaisimmat yksityiskohdat jätin kuvaamatta – ihan vaan mukavuussyistä.

Mutta tulipahan siivottua. Kunnolla. Ja kun kerran oli pakko aloittaa niin samalla heivasin vihdoin loput joulukoristeetkin varastoon.

Nyt – ai kello on jo noin paljon – keitän sitä teetä ja istun hetken. Sattuneesta syystä tuolla koiralla on ”vähän” maha sekaisin ja ulkona on käyty ainakin kymmenen kertaa tälle illalle. Voin siis vaihtaa syyllisyyslistalta koiran ulkoiluttamisen suklaarasian pöydälle jättämiseen. Jee.

Mikä h*elvetti muuten on eliittisinkku? Televisiosta tuli just mainos jossa hymyili kirurgiksi naamioitunut näyttelijä ja etsi laadukasta seuraa. Siis hä? Pitääkö sinne ilmoittaa vuositulot vai vanhempien ammatit? Tai laskea merkkivaatteiden suhdeluku vaatekaapin sisällöstä? Että enää se ei oo iästä tai näöstä kiinni miten noilla markkinoilla pärjää – se on pankkitilin loppusumma jonka mukaan sun persoonallisuus määritellään. Niin. Siis mikään ei oo oikeastaan muuttunut.