Ladataan...
Valonkantaja

 

 

On tiettyjä arvoja, jotka eivät tunnu olevan kauhean muodikkaita vallitsevassa maailmassa. Tänään huhuilen lojaaliuden perään. Mitä tapahtui taidolle pitää lupauksensa ja olla uskollinen? Loputtomat valinnan mahdollisuudet tuntuvat joskus koettelevan lojaaliutta ja houkuttelevan ihmisiä helppoihin ratkaisuihin ja takinkääntöön.

 

 

Ihminen voi olla lojaali yhtä lailla itselleen, toiselle ihmiselle, arvolle tai asialle. Teknisesti ajateltuna lojaaliuden taustalta voidaan tunnista kunniamotiivi, joka ohjaa käyttäytymään oikeudenmukaisesti toisia kohtaan. Ihmiset, joilla on vahva kunnian tarve, ovat yleisellä tasolla luotettavia, rehellisiä, oikeudenmukaisia ja suoraselkäisiä. Lojaalius tarkoittaa näille ihmisille sitä, että seisoo uskollisesti  lupaustensa takana silloinkin, kun se ei ole kovin helppoa.

 

 

Käytännön tasolla lojaalius edellyttää epäitsekkyyttä; on oltava sensitiivinen toisen tunteille. Lojaalius kasvaa silloin kun kahden ihmisen välillä vallitsee luottamus. Vuorovaikutussuhteessa luottamus toiseen tuo tunteen siitä, että toinen on hyväntahtoinen ja haluaa sinulle hyvää. Sanotaan että ryhmän voima rakentuu sen välisten jäsenten lojaaliudesta toisiaan kohtaan. Mitä vahvempi luottamus, sitä vahvempi yhteistyö.

 

 

Näkisin mieluusti lisää lojaaliutta maailmassa. Minulle se näyttäytyy kestävinä valintoina ja uskollisuutena sille, jota pitää elämässä tärkeänä. Lojaalius on sitä, että puhuu toisen selän takana hyvää, tai sulkee viisaasti suunsa, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Lojaalius lähtee sen ymmärtämisestä, että jokainen voi mokata joskus. Lojaalius näkyykin jalostetuimmillaan ja hienoimmillaan juuri silloin, kun joku pettää luottamuksen, eikä lähde loanheittoon mukaan. 

 

 

Lojaali kumppani tai ystävä luo hyvän perustan kehittymiselle ja kasvamiselle. On hienoa nähdä, miten toinen voi yltää huippusuorituksiin tai ylittää oman elämänsä esteitä, kun hänellä on lojaali kumppani. Toisen ihmisen tuella ja rakkaudella on ihmeellinen voima. Tukea voi antaa myös vanhempi tai ystävä. Me ihmiset tarvitsemme tähän toisiamme.

 

 

Mielestäni lojaalius on kaunis luonteenpiirre ihmisessä. Se on kuin lahja, jonka voi antaa toiselle. On palkitsevaa olla luottamuksen arvoinen. For better or for worse. Etenkin niissä hetkissä, jolloin kaikki asiat eivät ole hyvin. Lojaalius on myös niitä hyveitä, joiden avulla saattaa löytyä avain onnellisuuden lukkoon. Hyvät ja oikeat valinnat tuottavat hyvää oloa ja tyytyväisyyttä itseen, sekä rakentavat vuorovaikutusta kahden ihmisen välillä.

 

 

Mitä sinä voit antaa toiselle?

 

Voit antaa toiselle vankkumattoman tukesi. On tärkeää, että toinen tietää sinun tarkoittavan hyvää silloinkin, jos annat hänelle korjaavaa palautetta. Luottamuksen edellytyksenä on aina rehellisyys, joka tuo levollisuutta ja rentoutta kanssakäymiseen. Hyväntahtoisuuden avulla rakennetaan turvallisia ja kestäviä ihmissuhteita.

 

Vahvuutta on olla lojaali silloinkin, jos toinen pettää luottamuksesi. On suoraselkäistä olla lähtemättä mukaan loanheittoon. Toki niin, että ottaa opikseen siitä mitä tapahtui. Viisas ihminen keskittyy ongelman ratkaisemiseen sen sijaan, että käyttäisi aikaansa ja energiaansa vihan ja katkeruuden ylläpitämiseen.

 

Maailma on nykyään täynnä valintoja. Osaathan arvostaa sitä henkilöä, joka on valinnut sinut? Joskus kannattaa miettiä, kuka tai ketkä seisovat rinnallasi?  Kuka on se, joka varmistaa selustaasi? Kuka on se "luottopelaaja", jonka taustatukeen voit aina luottaa? Kannattaa kiittää näitä ihmisiä, koska lojaalius kasvaa vastavuoroisuudessa ja lisää hyvinvointia kahden välisissä suhteissa. Kun antaa toiselle lahjaksi lojaaliutta, se palaa usein lopulta itselle takaisin.

 

 

- Nothing is more attractive than loyalty -

 

 

 

 

 

Ladataan...
Valonkantaja

 

 

Monien mielestä onnen etsiminen on ansa – väitetään, että onni ei löydy etsimällä?  Niin tai näin - onnea tulisi löytyä jokaisen elämästä. Onnellisuuden tavoitteleminen ei ole huikentelevaa tai tarpeetonta, vaan järkevää ja ainakin pienessä mittakaavassa elämän laatua parantavaa.

 

Onni ja sen eri ulottuvuudet tarkoittavat eri ihmisille eri asioita. Onnellisuuden määritteleminen ulkoa päin olisi tekopyhää ja tekisi onnellisuudesta päälle liimattua. Onnellisuus on ennen kaikkea subjektiivinen olotila - jokainen kokee sen omalla tavallaan. Yleisellä tasolla onnellisuudella tarkoitetaan väljästi ainakin tyytyväisyyttä elämään, kykyä elää kokonaisvaltaisesti ja myönteisiä tunnekokemuksia

 

Onnellisuus on sekä fyysinen, että henkinen olotila. Onni voi olla kuplivaa ja kihelmöivää tunnetta, kirkkaita ajatuksia tai rentoa rauhallista fiilistä.  Joskus onni saattaa iskeä niin lujaa, että hengitys tuntuu salpautuvan. Jokainen joka on joskus itkenyt onnen kyyneleitä, tietää miltä tuntuu kun onni lyö voimalla. Tällaisten hetkien kokeminen antaa elämälle merkityksellisyyttä ja perspektiiviä.

 

Joskus kuulee sanottavan, että onnellisuutta voisi teeskennellä. Väitän että aidon erottaa kyllä jäljitelmästä. Joskus perspektiivin vaihtaminen auttaa kirkastamaan tämän tyyppiset ajatukset.

 

 

Vinkkini onnellisuuden etsimiseen:

 

On hyvä muistaa, että jos ei ole koskaan tyytyväinen, onni karkaa kauemmaksi. Jos onnellisuuden kokemiselle lyö kovin monta "sitten kun"-leimaa, sitä on hyvin vaikea tavoittaa. Onnea ei kannata jäädä odottelemaan, vaan tarttua hetkeen. Keskinkertainen elämä on oikein hyvä lähtökohta onnellisuuden löytymiselle.

 

Liittäisin mieluusti onnellisuuden etsimiseen toiminnan käsitteen. On tärkeää tehdä asioita, jotka nostavat omaa ja toisten onnellisuutta. Kun onnea tarkastelee tätä kautta, se näkyy henkilökohtaisen ulottuvuuden lisäksi myös kollektiivisena olotilana. Onni peilaa takaisin muiden ihmisten hyvästä olosta. Vanha viisaus kehottaa meitä kohtelemaan toisia ihmisiä, niin kuin toivoisimme itseämme kohdeltavan.
Suomalaisen ”onnellisuusprofessori” Markku Ojasen mukaan klassiset hyveet, kuten nöyryys, kiitollisuus, kohteliaisuus ja anteliaisuus edistävät hyvinvointia ja lisäävät itsekunnioitusta.

 

Mielestäni onni on myös arvokysymys. Aika-ajoin on hyvä kysyä itseltään, elääkö omien arvojensa mukaista elämää? Meillä on usein tapana luetella asioita, joita pidämme elämässä tärkeinä. Kun samaa asiaa tarkastellaan kalenterin tasolta, ja lasketaan paljonko aikaa olet käyttänyt näihin tärkeinä pitämiisi asioihin, saattaa arvopohja näyttäytyä toisenlaisena?  Silloin voi käydä itsensä kanssa keskustelua siitä, onko esim. perhe todella tärkeä, jos läheisille ei löydy aikaa?

 

Onnea kannattaa opetella tunnistamaan pienistä asioista. Arjesta kannattaa etsiä niitä asioita, jotka tuovat sinulle hyvää mieltä. Onnea voi tuoda näkyväksi omassa arjessa, esimerkiksi tekemällä kiitollisuusharjoituksia. Alkuun pääse listaamalla iltaisin mielessään muutamia asioita, jotka saavat aikaan onnen tunnetta, ja joista voi olla kiitollinen.  

 

 

Voiko onnea löytyä terapeutin vastaanotolta?

 

Tutkimusten mukaan psykoterapian on todettu nostavan onnellisuutta. Vaikutuksen on myös todettu olevan melko pitkäaikainen. Onnistunut lopputulos selittynee toisaalta terapeutin ja asiakkaan välisellä hyvällä suhteella, sekä toisaalta sillä, että asiakkaan oma odotus paranemisen suhteen on positiivinen. Mielen kanssa työskentely on elämän laatua parantava projekti, samaan tapaan kuin vaikkapa fyysisen kunnon kohottaminen.

 

Psykoterapeutti ja asiakas asettavat usein tavoitteita yhteiselle työskentelylle. Nykyään käytetään tavoitteena monesti ”hyvän elämän” käsitettä. Tämä tarkoittaa eri ihmisille eri asioita, mutta mieluusti liittäisin tähän myös onnellisuuden ulottuvuuden. Onnellisuutta on usein vaikea kokea kokonaisvaltaisesti, mutta pieniä onnen murusia kannattaa lähteä rohkeasti tavoittelemaan.  On hyvä muistaa, että ihmisen ei tarvitse olla erityisen onnekas kokeakseen onnellisuutta. Joskus onnen tunnistaminen arkielämästä auttaa oikean polun alkuun. 

 

 

Be happy in the moment, that's enough. Each moment is all we need, not more.

-Mother Teresa-

 

 

 

Ladataan...
Valonkantaja

 

 

 

 

Elämällä on tapana yllättää - niin hyvässä kuin pahassa. Me kaikki käymme taisteluita. Jokaisella on kipuja, arpia ja tunteita, joiden kanssa on vaikea elää. Olisiko liikaa pyydetty, jos olisimme vähän kiltimpiä toisillemme?

 

 

Huonoista fiiliksistä ja heikkouksista ei ole aina helppoa kertoa muille. Haluamme usein piilottaa kolhut ja iskut, jotka ovat osuneet suoraan sieluun. Heikkouden näyttäminen ei ole helppoa, ja siksi se puetaan usein kovuuden tai välinpitämättömyyden muotoon. Ulkokuoren kovettaminen on monesti yksinkertaisempaa, kuin katseen kääntäminen kohti kipua.

 

 

Vastoinkäymiset kuuluvat elämään. Vaikka elämää yrittäisi kuinka aktiivisesti hallita, se tuo mukanaan yllätyksiä, joihin ei ole voinut  mitenkään valmistautua. Juuri tästä syystä elämää ei edes kannata yrittää täysin kontrolloida. Oman hyvinvoinnin kannalta olisi tärkeämpää opiskella taitoja, jotka opettavat elämään ympäröivän maailman kanssa sellaisena kuin se on. On hirveän terveellistä opetella kestämään ohimenevää kipua, opetella hyväksyntää ja harjoitella epämiellyttäviltä tuntuvien fiilisten kanssa elämistä.

 

 

Meillä on varsin erilainen tapa kohdata vaikeutemme. Toiset ottavat aktiivisemmin roolia ongelmien selvittämisessä, kun taas toiset saattavat lamaantua ja käpertyä kuoreensa. Häpeä määrittelee myös voimakkaasti käsitystämme siitä, minkälaisista asioista haluamme puhua toisillemme. Häpeä sulkee suun erityisesti silloin, jos ongelma on niin suuri tai vaikea, että sitä ei oikein haluaisi myöntää itselleenkään. Tunteita olisi kuitenkin hyvä ja terveellistä tuulettaa, ennenkuin pienet asiat kasvavat liian suuriksi.

 

 

Moni meistä sinnittelee arjessa viimeisillä voimillaan. Sitä on kuitenkin äärimmäisen vaikea nähdä päällepäin, koska piiloudumme erilaisten roolien taakse. Kipu voidaan naamioida yhtä hyvin hymyllä ja hyvällä tuulella, kuin hermostuneisuudella tai täydellisellä hiljaisuudella. Tämä tekee heikkouden tunnistamisesta niin vaikeaa. Vain äärimmäisen harva uskaltaa myöntää olevansa katkeamispisteessä.

 

 

Maailma tarvitsee lisää kiltteyttä! Pahan olon taltuttamiseksi tarvitaan myötätuntoa, sekä ihmisiä, jotka pois katsomisen sijaan katsovat suoraan kohti. Toivoisin jokaiselle mahdollisuutta tulla nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi. Ihmisen muuttuminen näkymättömäksi järisyttää aina henkistä hyvinvointia ja saa aikaan kivuliaita tunteita. Kenenkään ei pitäisi jäädä yksin. Etenkään silloin, kun elämä heittää kapuloita rattaisiin.

 

 

Sanotaan, että kiltteys on yksi älykkyyden muoto. Pieni teko tai ele voi olla jollekin todella suuri asia. Käännekohta. Asia jonka toinen muistaa vielä vuosien ja vuosikymmenien päästä. Katso siis kohti. Ojenna käsi. Kysy: mitä kuuluu? Kysy: voinko auttaa? Kerro että olet tavoitettavissa, jos toinen haluaa puhua. Tarjoa apuasi pienissä asioissa. Se voi olla alku. Uskalla kävellä vastavirtaan maailmassa jossa kiltteys on aliarvostettua.

 

 

Omaan muistiini on piirtynyt syvä jälki niistä ihmisistä, jotka ovat auttaneet silloin kun olen itse ollut heikoilla. Muistan kuka ojensi minulle auttavan kätensä. Muistan myös edelleen kuka sanoi ne lohduttavat sanat, jotka osuivat suoraan sydämeen. Katson tällaisia ihmisiä aina ylöspäin ja tunnen suurta kiitollisuutta heitä kohtaan. Näillä ihmisillä on erityinen paikka sydämessäni. Tämä kirjoitus onkin sinulle, joka olet kulkenut rinnallani vaikeuksien läpi – kiitos että olit siinä <3. Kiitos että uskoit minuun silloinkin, kun horisontti meinasi kadota. Uskon siihen että hyvä lähtee aina kiertämään.

 

 

 

Today's mood - be gentle to those who are hurt and fragile.
They are still hanging on and stretching themselves towars the light.

 

 

 

 

 

Pages