Ladataan...
Valonkantaja

 

Henkisen hyvinvoinnin tueksi löytyy kirjallisuutta hyllyriveittäin. Teosvalikoimasta löytyy yhtä lailla ajatuksia herätteleviä helmiä, kuin kevyeen selailulukemiseen kelpaavaa hömppää. Tänään haluaisin esitellä kirjan, joka on kirjoitettu sellaisella paatoksella, että se ravistelee hereille syvempäänkin tiedostamattomuuden tilaan valahtaneen lukijan. Toisin kuin monet elämäntapaoppaat, tämä kirja ei pyydä sinua "löytämään itseäsi" - päinvastoin! Teos potkaisee virkistävällä tavalla itsekritiikin ja omien arvojen punnitsemisen tielle. Olkaapa hyvät - Mark Manson -  ”Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan”.

 

Mansonin kirjaa on myyty maailmalla yli 2 miljoonaa kappaletta, ja se on käännetty 20 eri kielelle. Kuuntelin itse tämän kirjan ensin äänikirjana, mutta koska se oli äärimmäisen kiinnostava, halusin vielä oman kappaleeni kirjahyllyyn. Uskon ja toivon, että otan se sieltä käteeni vielä monta kertaa. Bongasin kirjan syksyllä myös Amsterdamin lentokentältä myydyimpien kirjojen Top Vitosesta. Mansonin ajatukset tuntuvat nyt juuri uppoavan monenlaiseen lukijakuntaan.

 

Kirjan nimen ei kannata antaa johtaa harhaan: teos ei opeta välinpitämättömyyttä, vaan nimenomaan oikeisiin asioihin keskittymistä! Manson kuvailee itse asiaa näin: ” Se, että ei piittaa paskaakaan, tarkoittaa, että katsoo elämän vaikeimpia ja pelottavimpia haasteita silmästä silmään, eikä jää tuleen makaamaan.” Hieno ajatus! Koska elämää ei voi koskaan hallita, on järkevämpää opetella elämään sen kanssa sopusoinnussa.

 

Kirjassa käsitellään monia elämäntyytyväisyyteen vaikuttavia tekijöitä. Tarkastelun kohteeksi päätyvät mm. onnellisuus, kärsimys, valinnat, epäonnistumiset ja jopa kuolema. Mansonin tapa käsitellä teemoja on virkistävän erilainen kuin perinteisissä elämäntapaoppaissa. Hän kertoo tarinoita omasta elämästään, ja myöntää reilusti olleensa hukassa. Kirja onkin kirjoitettu kaikille, jotka tuntevat olevansa jollain lailla rikkinäisiä, väsyneitä tai muuten vain kadoksissa. Manson sanoo kirjassaan oivaltavasti: "Jos minulta kysytään, älä löydä itseäsi. Äläkä koskaan kuvittele tuntevasti itseäsi. Silloin voi kasvaa ihmisenä ja löytää itsestään uusia puolia".

 

Mansonilla on mielenkiintoisia ajatuksia siitä, miten nykyajan rajattomat mahdollisuudet tuottavat ihmisille tyytymättömyyttä. Olemme ikään kuin menestyksemme uhreja. Samaan aikaan kun vauraus ja vaihtoehdot lisääntyvät, kasvavat myös masennus, ahdistuneisuushäiriöt ja muut mielenterveyden pulmat. Mansonin mukaan ongelma löytyy nimenomaan siitä, ettei enää kykene hahmottamaan mikä elämässä on olennaista? Vapauttava oivallus saattaakin löytyä sitä kautta, että yksinkertaisesti hyväksyy epäonnistuvansa toisinaan, sekä myöntää olevansa keskinkertainen. Ei tarvitse olla ainutlaatuinen, eikä elää extraonnellista elämää. Keskiverto elämä on erittäin ookoo!

 

Mansonin kirjassa kohtaavat mielestäni mukavalla tavalla järjen-, sekä kokemuksen ääni. Manson tietää selkeästi mistä puhuu, kun pyytää kääntämään katseen oman itsen suuntaan, jos elämään alkaa kasaantua vaikeuksia. Hänen mielestään muiden ihmisten tai olosuhteiden syyttelemisen sijaan kannattaa miettiä, voisiko sittenkin itse olla väärässä? Kirja kehottaa monessa yhteydessä rehelliseen vastuunottoon sekä ongelmanratkaisuun. Ja jos ongelma on liian iso ratkaistavaksi kerralla, on hyvä yrittää saada aikaan edes osaratkaisu. Pääasia on, että lähtee liikkeelle ja aloittaa jostain. Manson heittää myös rohkeasti ilmoille ajatuksen siitä, että ongelmien ratkaisemisen kautta saattaa löytyä portti myös onnellisuuden löytymiseen.

 

Manson kirjan kenties keskeisin teema on tiivistetty seuraavasti:  ”Älä piittaa paskaakaan on kiteytys, jonka tarkoitus on auttaa kohtuullistamaan elämälle asetettuja odotuksia ja valitsemaan, mikä on tärkeää ja mikä ei. Tällainen pohdinta johtaa käytännönläheiseksi valaistumiseksi kutsumaani tilaan. Se ei ole mitään epämääräistä hönkäilyä ikuisesta auvosta ja kärsimyksen katoamisesta – käytännönläheinen valaistuminen tarkoittaa oman näkemykseni mukaan sitä, että tulee sinuiksi kärsimyksen ajoittaisen välttämättömyyden kanssa. Hyväksyy sen, että tekipä mitä tahansa, elämään kuuluu aina epäonnistumista, menetyksiä, katumusta, kuolemaakin. Kun tottuu elämässä vastaan tuleviin paskamyrskyihin (ja niitähän riittää), muuttuu tavallaan voittamattomaksi jonkinlaisella henkisellä ruohonjuuritasolla. Kivun voi selättää vain, jos opettelee sietämään sitä.”

 

Vahva lukusuositus tälle!

 

 

 

Ladataan...
Valonkantaja

 

 

On tiettyjä arvoja, jotka eivät tunnu olevan kauhean muodikkaita vallitsevassa maailmassa. Tänään huhuilen lojaaliuden perään. Mitä tapahtui taidolle pitää lupauksensa ja olla uskollinen? Loputtomat valinnan mahdollisuudet tuntuvat joskus koettelevan lojaaliutta ja houkuttelevan ihmisiä helppoihin ratkaisuihin ja takinkääntöön.

 

 

Ihminen voi olla lojaali yhtä lailla itselleen, toiselle ihmiselle, arvolle tai asialle. Teknisesti ajateltuna lojaaliuden taustalta voidaan tunnista kunniamotiivi, joka ohjaa käyttäytymään oikeudenmukaisesti toisia kohtaan. Ihmiset, joilla on vahva kunnian tarve, ovat yleisellä tasolla luotettavia, rehellisiä, oikeudenmukaisia ja suoraselkäisiä. Lojaalius tarkoittaa näille ihmisille sitä, että seisoo uskollisesti  lupaustensa takana silloinkin, kun se ei ole kovin helppoa.

 

 

Käytännön tasolla lojaalius edellyttää epäitsekkyyttä; on oltava sensitiivinen toisen tunteille. Lojaalius kasvaa silloin kun kahden ihmisen välillä vallitsee luottamus. Vuorovaikutussuhteessa luottamus toiseen tuo tunteen siitä, että toinen on hyväntahtoinen ja haluaa sinulle hyvää. Sanotaan että ryhmän voima rakentuu sen välisten jäsenten lojaaliudesta toisiaan kohtaan. Mitä vahvempi luottamus, sitä vahvempi yhteistyö.

 

 

Näkisin mieluusti lisää lojaaliutta maailmassa. Minulle se näyttäytyy kestävinä valintoina ja uskollisuutena sille, jota pitää elämässä tärkeänä. Lojaalius on sitä, että puhuu toisen selän takana hyvää, tai sulkee viisaasti suunsa, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Lojaalius lähtee sen ymmärtämisestä, että jokainen voi mokata joskus. Lojaalius näkyykin jalostetuimmillaan ja hienoimmillaan juuri silloin, kun joku pettää luottamuksen, eikä lähde loanheittoon mukaan. 

 

 

Lojaali kumppani tai ystävä luo hyvän perustan kehittymiselle ja kasvamiselle. On hienoa nähdä, miten toinen voi yltää huippusuorituksiin tai ylittää oman elämänsä esteitä, kun hänellä on lojaali kumppani. Toisen ihmisen tuella ja rakkaudella on ihmeellinen voima. Tukea voi antaa myös vanhempi tai ystävä. Me ihmiset tarvitsemme tähän toisiamme.

 

 

Mielestäni lojaalius on kaunis luonteenpiirre ihmisessä. Se on kuin lahja, jonka voi antaa toiselle. On palkitsevaa olla luottamuksen arvoinen. For better or for worse. Etenkin niissä hetkissä, jolloin kaikki asiat eivät ole hyvin. Lojaalius on myös niitä hyveitä, joiden avulla saattaa löytyä avain onnellisuuden lukkoon. Hyvät ja oikeat valinnat tuottavat hyvää oloa ja tyytyväisyyttä itseen, sekä rakentavat vuorovaikutusta kahden ihmisen välillä.

 

 

Mitä sinä voit antaa toiselle?

 

Voit antaa toiselle vankkumattoman tukesi. On tärkeää, että toinen tietää sinun tarkoittavan hyvää silloinkin, jos annat hänelle korjaavaa palautetta. Luottamuksen edellytyksenä on aina rehellisyys, joka tuo levollisuutta ja rentoutta kanssakäymiseen. Hyväntahtoisuuden avulla rakennetaan turvallisia ja kestäviä ihmissuhteita.

 

Vahvuutta on olla lojaali silloinkin, jos toinen pettää luottamuksesi. On suoraselkäistä olla lähtemättä mukaan loanheittoon. Toki niin, että ottaa opikseen siitä mitä tapahtui. Viisas ihminen keskittyy ongelman ratkaisemiseen sen sijaan, että käyttäisi aikaansa ja energiaansa vihan ja katkeruuden ylläpitämiseen.

 

Maailma on nykyään täynnä valintoja. Osaathan arvostaa sitä henkilöä, joka on valinnut sinut? Joskus kannattaa miettiä, kuka tai ketkä seisovat rinnallasi?  Kuka on se, joka varmistaa selustaasi? Kuka on se "luottopelaaja", jonka taustatukeen voit aina luottaa? Kannattaa kiittää näitä ihmisiä, koska lojaalius kasvaa vastavuoroisuudessa ja lisää hyvinvointia kahden välisissä suhteissa. Kun antaa toiselle lahjaksi lojaaliutta, se palaa usein lopulta itselle takaisin.

 

 

- Nothing is more attractive than loyalty -

 

 

 

 

 

Ladataan...
Valonkantaja

 

 

Monien mielestä onnen etsiminen on ansa – väitetään, että onni ei löydy etsimällä?  Niin tai näin - onnea tulisi löytyä jokaisen elämästä. Onnellisuuden tavoitteleminen ei ole huikentelevaa tai tarpeetonta, vaan järkevää ja ainakin pienessä mittakaavassa elämän laatua parantavaa.

 

Onni ja sen eri ulottuvuudet tarkoittavat eri ihmisille eri asioita. Onnellisuuden määritteleminen ulkoa päin olisi tekopyhää ja tekisi onnellisuudesta päälle liimattua. Onnellisuus on ennen kaikkea subjektiivinen olotila - jokainen kokee sen omalla tavallaan. Yleisellä tasolla onnellisuudella tarkoitetaan väljästi ainakin tyytyväisyyttä elämään, kykyä elää kokonaisvaltaisesti ja myönteisiä tunnekokemuksia

 

Onnellisuus on sekä fyysinen, että henkinen olotila. Onni voi olla kuplivaa ja kihelmöivää tunnetta, kirkkaita ajatuksia tai rentoa rauhallista fiilistä.  Joskus onni saattaa iskeä niin lujaa, että hengitys tuntuu salpautuvan. Jokainen joka on joskus itkenyt onnen kyyneleitä, tietää miltä tuntuu kun onni lyö voimalla. Tällaisten hetkien kokeminen antaa elämälle merkityksellisyyttä ja perspektiiviä.

 

Joskus kuulee sanottavan, että onnellisuutta voisi teeskennellä. Väitän että aidon erottaa kyllä jäljitelmästä. Joskus perspektiivin vaihtaminen auttaa kirkastamaan tämän tyyppiset ajatukset.

 

 

Vinkkini onnellisuuden etsimiseen:

 

On hyvä muistaa, että jos ei ole koskaan tyytyväinen, onni karkaa kauemmaksi. Jos onnellisuuden kokemiselle lyö kovin monta "sitten kun"-leimaa, sitä on hyvin vaikea tavoittaa. Onnea ei kannata jäädä odottelemaan, vaan tarttua hetkeen. Keskinkertainen elämä on oikein hyvä lähtökohta onnellisuuden löytymiselle.

 

Liittäisin mieluusti onnellisuuden etsimiseen toiminnan käsitteen. On tärkeää tehdä asioita, jotka nostavat omaa ja toisten onnellisuutta. Kun onnea tarkastelee tätä kautta, se näkyy henkilökohtaisen ulottuvuuden lisäksi myös kollektiivisena olotilana. Onni peilaa takaisin muiden ihmisten hyvästä olosta. Vanha viisaus kehottaa meitä kohtelemaan toisia ihmisiä, niin kuin toivoisimme itseämme kohdeltavan.
Suomalaisen ”onnellisuusprofessori” Markku Ojasen mukaan klassiset hyveet, kuten nöyryys, kiitollisuus, kohteliaisuus ja anteliaisuus edistävät hyvinvointia ja lisäävät itsekunnioitusta.

 

Mielestäni onni on myös arvokysymys. Aika-ajoin on hyvä kysyä itseltään, elääkö omien arvojensa mukaista elämää? Meillä on usein tapana luetella asioita, joita pidämme elämässä tärkeinä. Kun samaa asiaa tarkastellaan kalenterin tasolta, ja lasketaan paljonko aikaa olet käyttänyt näihin tärkeinä pitämiisi asioihin, saattaa arvopohja näyttäytyä toisenlaisena?  Silloin voi käydä itsensä kanssa keskustelua siitä, onko esim. perhe todella tärkeä, jos läheisille ei löydy aikaa?

 

Onnea kannattaa opetella tunnistamaan pienistä asioista. Arjesta kannattaa etsiä niitä asioita, jotka tuovat sinulle hyvää mieltä. Onnea voi tuoda näkyväksi omassa arjessa, esimerkiksi tekemällä kiitollisuusharjoituksia. Alkuun pääse listaamalla iltaisin mielessään muutamia asioita, jotka saavat aikaan onnen tunnetta, ja joista voi olla kiitollinen.  

 

 

Voiko onnea löytyä terapeutin vastaanotolta?

 

Tutkimusten mukaan psykoterapian on todettu nostavan onnellisuutta. Vaikutuksen on myös todettu olevan melko pitkäaikainen. Onnistunut lopputulos selittynee toisaalta terapeutin ja asiakkaan välisellä hyvällä suhteella, sekä toisaalta sillä, että asiakkaan oma odotus paranemisen suhteen on positiivinen. Mielen kanssa työskentely on elämän laatua parantava projekti, samaan tapaan kuin vaikkapa fyysisen kunnon kohottaminen.

 

Psykoterapeutti ja asiakas asettavat usein tavoitteita yhteiselle työskentelylle. Nykyään käytetään tavoitteena monesti ”hyvän elämän” käsitettä. Tämä tarkoittaa eri ihmisille eri asioita, mutta mieluusti liittäisin tähän myös onnellisuuden ulottuvuuden. Onnellisuutta on usein vaikea kokea kokonaisvaltaisesti, mutta pieniä onnen murusia kannattaa lähteä rohkeasti tavoittelemaan.  On hyvä muistaa, että ihmisen ei tarvitse olla erityisen onnekas kokeakseen onnellisuutta. Joskus onnen tunnistaminen arkielämästä auttaa oikean polun alkuun. 

 

 

Be happy in the moment, that's enough. Each moment is all we need, not more.

-Mother Teresa-

 

 

 

Pages