Yhä hengissä

Pikkusen on aikaa vierähtänyt edellisestä postauksesta. Sanotaanko, että mulla on ollu henkisesti todella rankka kuukausi takana. Energia on täytyny jaotella tosi tarkkaan, että saan elämän välttämättömät asiat hoidotettua. Käyn osa-aikatöissä ja samalla kirjotan pro gradu- tutkielmaa. Jälkimmäisestä on välillä jäätävät paineet saada se valmiiksi. Oon antanu itelleni deadlineks siihen tän vuoden lopun. Yritän parhaani, et saan pidettyy siitä kiinni. Mutta tosiaan, pimeys saapui jälleen keskuuteemme. Tänä vuonna tuntuu, et sillä on voimakkaampi vaikutus mun mielialaan mitä aikasemmin. Kuten mainitsin, energiatasot on ollu aika punasella. Siihen liittyy vahvasti myös unettomuus, mistä oon kärsiny nyt kohta kaks kuukautta. Se on vähän erilaista unettomuutta siinä mielessä, että saan kyllä unen päästä kiinni, mutta heräilen useamman kerran yöllä. Usein heräämiseen liittyy jokin psykedeelinen painajainen, joita oon nähny tän unettomuusjakson aikana joka yö. Ne on siis sairaita unia; kaikki kamaluudet, mitä voi kokea, niin ne mulle niissä unissa tapahtuu… Poikaystävä on useampaan otteeseen joutunu piteleen mua keskellä yötä, ja kertoon että kaikki on hyvin, ei mitään hätää. Ihan kuin ois lapsi joka herää kauheasta unesta ja jota tarvii lohduttaa. Se nolottaa mua, mutta oon luojan kiitos vihdosta viimein oppinu, että apua saa ottaa vastaan eikä siinä oo mitään hävettävää. Mä todella toivon, että ne painajaiset loppuu pian. Oon jo tehny toimenpiteitä, joiden pitäis pian auttaa.

Muilta osin syksy on menny ihan okei. Oon havahtunu siihen, kuinka upeita ihmisiä mun ympärillä on 🙂 Mulla on mun poikaystävä, ja lisäksi mulla on ainakin kaksi hyvää ystävätärtä, joihin tiedän voivani luottaa. Ja sitä en oo koko elämäni aikana pystyny viä kertaakaan sanomaan. Mun on yleensä todella vaikea luottaa toisiin naisiin, johtuen mun kouluväkivalta taustasta. Mut pikkuhiljaa 🙂 Saan joka viikko hämmästellä, kuinka vahva ihminen oikeesti oon, ja mistä kaikesta voin selvitä. Itsekehu on mulle vierasta, joten suokaa tää pieni kohteliaisuus mulle 😀 Tiiän et suomalaiset on sellasta ”vaatimattomuus kaunistaa”- kansaa. Katse on tällä hetkellä tulevaisuudessa: ootan joulua jo innokaasti, ja sitä et saan ton lopputyön vihdosta viimein valmiiksi. Muistkaa ihmiset, et vaikka välillä on pimeetä ja tuntuu pahalta, valon voi aina löytää. Toisista ihmisistä, tai sitten se pitää kaivaa sisimmästään. Mä uskon, että meissä kaikissa on sisäinen hehku joka on aina olemassa, mutta välillä se voi hautautua kaiken muun alle. Mut luottakaa että se on siellä, ja ottakaa siitä energiaa itellenne. Pitäkää toisistanne huolta, ja viettäkää hyvä halloween 😉

<3:llä Laura

Suhteet Oma elämä Hyvä olo Syvällistä

-Tiedostamaton läsnäolo-

Ootteko ikinä kulkenu pitkän matkaa esimerkiks kaupungissa, ja sitten yhtäkkiä tajuatte, että ette muista siitä yhtään mitään? Oisitte saattanu kävellä ihan tyynesti järveen, ja siinä vaihees herätä ku varpaat kastuu ja muut tuijottaa kummastuneena. Joo, mulle käy noin melkein joka päivä 😀 ei siis järveen kävelyä, vaan tuon kaltasta havahtumista että hups, viimeset 500m on menny täysin sumussa.  Siks nimitys ”tietoinen läsnäolo” huvittaa mua, koska mulle se on niin utopinen tila. Mä haluaisin tavoittaa sen, mutta jos yritänkin keskittyä kovasti siihen mitä teen, se kestää ehkä pari minuuttia ennenku oon soittamassa banjoo jossain Kaliforniassa.. tai esiintymäs omalla musiikkivideolla.

Noh, näihinhän on olemassa sellasia self-help kirjoja ! 😛 (lue äskönen lievästi sarkastisella äänensävyllä) Kävin tänään suomalaises kirjakaupas ”psykologia”-osastolla, jossa komeili tällainen tiedonlähde tituleerattuna juurikin mainitsemallani nimityksellä, eli Tietoinen läsnöolo – harjoituskirja. Mä en tiedä miksi, mut mua rupes naurattaan se nimi ihan hirveesti. Parempi olis, jos mun viereen ois pöllähtäny joku valovoimainen 6-vuotias lapsi, joka esittelee mulle oman My Dayn.. 😛  Koska ketkään muut ei osaa yhtä hyvin elää hetkessä niinkuin lapset. Yksi syy miksi kaipaan omaa lapsuutta, koska sillon jokaikinen päivä elettiin täysillä, ja se takapihan kahluuallas oli maailman siistein asia johon keskityttiin helposti koko päivä ja ehkä seuraavakin. Nyt on hyvä jos pystyt keskittyyn tunnin opinnäytetyön rakenteeseen. 6-vuotiaita life coacheja nyt ei ollut saatavilla, joten tartuin siihen pelastusta lupaavaan opukseen. Eka asia mikä osu silmään sitä lehteillessä, oli piirretty neliö, jonka ylereunassa lukee ”etsi pihalta höyhen ja liimaa se tähän”. … Mun eka reaktio oli, että tää on ihan jumalattoman naurettavaa. Miten ***** höyhenten keräily auttaa tietoisuuden tai minkä lienee nirvanan saavuttamisessa, jos päässä surisee pahemmin kuin koskaan ennen? Tajuan kuitenkin sen pointin. Tehtävässä annettiin joku homma, asia johon keskittyä. Seuraavilla sivuilla pyydettiin jatkamaan valmiiksi piirrettyä hämähäkin seittiä, tai etsimään pihalta kaunein kukka jne. Jos et olisi yhtä kärsimätön kuin minä, niin varmastikkin saisit tuollaiset puuhastelut suoritettua, ja kenties saavuttaisit sen läsnäolon josta monet tänä päivänä haaveilee. Mä sen sijaan tuomitten itseni etukäteen, että mun kärsimättömyys estäisi moisen: ”Noni mä etsin sen perhanan päivänkakkaran, mihin se nyt sit liimataan – ai tuohon nonni missä luvattu nirvana??”

Eli hyvä idea, mutta ajattelin ensin keksiä itse itselleni moisia tehtäviä ja katsoa miten käy, ennenkuin käytän 15e niukasta budjetistani väritettyihin tehtävälokeroihin.. Itsensä kiireisenä pitäminen kyllä auttaa. Huomasin sen tänään, kun testasin uutta luomiväripalettiani katsomalla Youtubesta tutorial-videoita. Hauskaa puuhaa, suosittelen muillekin. On melko jännää tehdä meikkiä ja miettiä miltäköhän lopputulos näyttää. Suurta iloa toi kun huomasin että oma tekeleeni ei ollut edes kovin kaukana opastajan lopputuloksesta. Jos jotakuta kiinnostaa, niin käyttämäni paletti on Urban Decayn tänä vuonna ilmestynyt ”Born to Run”. So far so good, suosittelen. Anyway, tällasta settiä tänään. Mun piti tehdä myös opinnäytetyötä tänään, muta eipä onnistunut. Ehkä huomenna saan otettuu itteeni niskasta kiinni sen kanssa. I hope. Kiitos sinulle joka luit tämän, palaillaan taas 🙂

– Laura

 

Kauneus Oma elämä Mieli Meikki