Yhä hengissä

Pikkusen on aikaa vierähtänyt edellisestä postauksesta. Sanotaanko, että mulla on ollu henkisesti todella rankka kuukausi takana. Energia on täytyny jaotella tosi tarkkaan, että saan elämän välttämättömät asiat hoidotettua. Käyn osa-aikatöissä ja samalla kirjotan pro gradu- tutkielmaa. Jälkimmäisestä on välillä jäätävät paineet saada se valmiiksi. Oon antanu itelleni deadlineks siihen tän vuoden lopun. Yritän parhaani, et saan pidettyy siitä kiinni. Mutta tosiaan, pimeys saapui jälleen keskuuteemme. Tänä vuonna tuntuu, et sillä on voimakkaampi vaikutus mun mielialaan mitä aikasemmin. Kuten mainitsin, energiatasot on ollu aika punasella. Siihen liittyy vahvasti myös unettomuus, mistä oon kärsiny nyt kohta kaks kuukautta. Se on vähän erilaista unettomuutta siinä mielessä, että saan kyllä unen päästä kiinni, mutta heräilen useamman kerran yöllä. Usein heräämiseen liittyy jokin psykedeelinen painajainen, joita oon nähny tän unettomuusjakson aikana joka yö. Ne on siis sairaita unia; kaikki kamaluudet, mitä voi kokea, niin ne mulle niissä unissa tapahtuu… Poikaystävä on useampaan otteeseen joutunu piteleen mua keskellä yötä, ja kertoon että kaikki on hyvin, ei mitään hätää. Ihan kuin ois lapsi joka herää kauheasta unesta ja jota tarvii lohduttaa. Se nolottaa mua, mutta oon luojan kiitos vihdosta viimein oppinu, että apua saa ottaa vastaan eikä siinä oo mitään hävettävää. Mä todella toivon, että ne painajaiset loppuu pian. Oon jo tehny toimenpiteitä, joiden pitäis pian auttaa.

Muilta osin syksy on menny ihan okei. Oon havahtunu siihen, kuinka upeita ihmisiä mun ympärillä on 🙂 Mulla on mun poikaystävä, ja lisäksi mulla on ainakin kaksi hyvää ystävätärtä, joihin tiedän voivani luottaa. Ja sitä en oo koko elämäni aikana pystyny viä kertaakaan sanomaan. Mun on yleensä todella vaikea luottaa toisiin naisiin, johtuen mun kouluväkivalta taustasta. Mut pikkuhiljaa 🙂 Saan joka viikko hämmästellä, kuinka vahva ihminen oikeesti oon, ja mistä kaikesta voin selvitä. Itsekehu on mulle vierasta, joten suokaa tää pieni kohteliaisuus mulle 😀 Tiiän et suomalaiset on sellasta ”vaatimattomuus kaunistaa”- kansaa. Katse on tällä hetkellä tulevaisuudessa: ootan joulua jo innokaasti, ja sitä et saan ton lopputyön vihdosta viimein valmiiksi. Muistkaa ihmiset, et vaikka välillä on pimeetä ja tuntuu pahalta, valon voi aina löytää. Toisista ihmisistä, tai sitten se pitää kaivaa sisimmästään. Mä uskon, että meissä kaikissa on sisäinen hehku joka on aina olemassa, mutta välillä se voi hautautua kaiken muun alle. Mut luottakaa että se on siellä, ja ottakaa siitä energiaa itellenne. Pitäkää toisistanne huolta, ja viettäkää hyvä halloween 😉

<3:llä Laura

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *