Alku.

Elämäni ensimmäinen blogipostaus. Ja näinkö aion sen aloittaa ? Ilkeet äänet on aina valppaana päässä, valmiina morkkaamaan mun jokaikistä päätöstä. Jopa tätä miten aion aloittaa ekan blogipostaukseni. Welcome to my head.

Mutta asiaan. Sinulle joka luet: hauska tavata, nimeni on Laura ja olen 26-vuotias. Tykkään koirista ja turkoosista väristä, inhoan oranssia ja pinaattilättyjä. Pitkän tähtäimen tavoite elämässäni atm on tulla onnelliseksi, lyhyen tähtäimen taas yliopistosta valmistuminen. Asun Suomen Mansessa, pienessä kenkälaatikossa jota jotkut kutsuvat yksiöksi. Tykkään kuitenkin laatikostani, se on uusi ja kodikas. Mielestäni olen viisas ja usein hiton hankala, perheeni todennäköisesti kuvailisi minua luotettavaksi ja pohdiskelevaksi. Hyväksyn heidän arvion, mutta lisään siihen aimo annoksen negatiivisia puolia, jotka varmasti kumoavat hyvät. Tässä tulikin esiteltyä osa päässäni asuvista demoneista. Olen maalannut niitä kirkkailla elämän väreillä pienemmiksi. Kyseinen projekti on ollut vuosien työ. Se työ tulee todennäköisesti kestämään koko mun loppuelämän. Olen saanut siihen apua, ja nyt aion kirjoittaa itseni auki solmuista.

Mä aion tänne kirjottaa mun päivistä; miten ne menee ja mitä niistä ajattelen. Toinen suuri teema on mun tervehtyminen – mä haluan kehittyä pois itseni väheksymisestä ja morkkaamisesta. Mä pyysin mun poikaystävää kuvaileen mua yhdellä sanalla, ja hän vastasi: ”ihanasöpöhauskafiksumäärätietoinenavuliasvaha :)” Mä uskon tohon kuvaukseen jollain tasolla, mutta nään sen kuin huurtuneen peilin läpi: epäselvästi ja työläästi. Pimeässä on hankala nähdä. Kohti valoa siis. Tervetuloa mukaan!

p.s en osaa vielä käyttää kunnolla tätä blogisysteemiä, myöhempiin postauksiin aion laittaa esimerkiksi kuvia jahka tiedän miten… 😀