-Tiedostamaton läsnäolo-

Ootteko ikinä kulkenu pitkän matkaa esimerkiks kaupungissa, ja sitten yhtäkkiä tajuatte, että ette muista siitä yhtään mitään? Oisitte saattanu kävellä ihan tyynesti järveen, ja siinä vaihees herätä ku varpaat kastuu ja muut tuijottaa kummastuneena. Joo, mulle käy noin melkein joka päivä 😀 ei siis järveen kävelyä, vaan tuon kaltasta havahtumista että hups, viimeset 500m on menny täysin sumussa.  Siks nimitys ”tietoinen läsnäolo” huvittaa mua, koska mulle se on niin utopinen tila. Mä haluaisin tavoittaa sen, mutta jos yritänkin keskittyä kovasti siihen mitä teen, se kestää ehkä pari minuuttia ennenku oon soittamassa banjoo jossain Kaliforniassa.. tai esiintymäs omalla musiikkivideolla.

Noh, näihinhän on olemassa sellasia self-help kirjoja ! 😛 (lue äskönen lievästi sarkastisella äänensävyllä) Kävin tänään suomalaises kirjakaupas ”psykologia”-osastolla, jossa komeili tällainen tiedonlähde tituleerattuna juurikin mainitsemallani nimityksellä, eli Tietoinen läsnöolo – harjoituskirja. Mä en tiedä miksi, mut mua rupes naurattaan se nimi ihan hirveesti. Parempi olis, jos mun viereen ois pöllähtäny joku valovoimainen 6-vuotias lapsi, joka esittelee mulle oman My Dayn.. 😛  Koska ketkään muut ei osaa yhtä hyvin elää hetkessä niinkuin lapset. Yksi syy miksi kaipaan omaa lapsuutta, koska sillon jokaikinen päivä elettiin täysillä, ja se takapihan kahluuallas oli maailman siistein asia johon keskityttiin helposti koko päivä ja ehkä seuraavakin. Nyt on hyvä jos pystyt keskittyyn tunnin opinnäytetyön rakenteeseen. 6-vuotiaita life coacheja nyt ei ollut saatavilla, joten tartuin siihen pelastusta lupaavaan opukseen. Eka asia mikä osu silmään sitä lehteillessä, oli piirretty neliö, jonka ylereunassa lukee ”etsi pihalta höyhen ja liimaa se tähän”. … Mun eka reaktio oli, että tää on ihan jumalattoman naurettavaa. Miten ***** höyhenten keräily auttaa tietoisuuden tai minkä lienee nirvanan saavuttamisessa, jos päässä surisee pahemmin kuin koskaan ennen? Tajuan kuitenkin sen pointin. Tehtävässä annettiin joku homma, asia johon keskittyä. Seuraavilla sivuilla pyydettiin jatkamaan valmiiksi piirrettyä hämähäkin seittiä, tai etsimään pihalta kaunein kukka jne. Jos et olisi yhtä kärsimätön kuin minä, niin varmastikkin saisit tuollaiset puuhastelut suoritettua, ja kenties saavuttaisit sen läsnäolon josta monet tänä päivänä haaveilee. Mä sen sijaan tuomitten itseni etukäteen, että mun kärsimättömyys estäisi moisen: ”Noni mä etsin sen perhanan päivänkakkaran, mihin se nyt sit liimataan – ai tuohon nonni missä luvattu nirvana??”

Eli hyvä idea, mutta ajattelin ensin keksiä itse itselleni moisia tehtäviä ja katsoa miten käy, ennenkuin käytän 15e niukasta budjetistani väritettyihin tehtävälokeroihin.. Itsensä kiireisenä pitäminen kyllä auttaa. Huomasin sen tänään, kun testasin uutta luomiväripalettiani katsomalla Youtubesta tutorial-videoita. Hauskaa puuhaa, suosittelen muillekin. On melko jännää tehdä meikkiä ja miettiä miltäköhän lopputulos näyttää. Suurta iloa toi kun huomasin että oma tekeleeni ei ollut edes kovin kaukana opastajan lopputuloksesta. Jos jotakuta kiinnostaa, niin käyttämäni paletti on Urban Decayn tänä vuonna ilmestynyt ”Born to Run”. So far so good, suosittelen. Anyway, tällasta settiä tänään. Mun piti tehdä myös opinnäytetyötä tänään, muta eipä onnistunut. Ehkä huomenna saan otettuu itteeni niskasta kiinni sen kanssa. I hope. Kiitos sinulle joka luit tämän, palaillaan taas 🙂

– Laura