Maanantai lusittu. Kävin töissä, hengailin poikkiksen kaa ja katoin stand-uppia ruudusta. Kohta nukkuun. Töissä sain palautetta mun epävarmsta ulko-olemuksesta tietyissä tilanteissa. Joo.. mä siis epäilen yleensä kaikkea mitä mun suusta tulee, ellei kyse oo jostain kiveenhakatusta asiasta. Tyyliin taivas on sininen, siitä ei kukaan ala vääntään! Mut annas olla jos multa kysytään esimerkiks oliko joku paperi jossain pöydällä. Jooooo kyl se mun mielestä oli. Olit kyllä viis sekunttii sit asiata aivan varma, sähän just kattelit sitä siinä! Mut jumaliste kun nyt joku KYSYY sitä sulta niin stana ku alkokin yhtäkkiä epäilyttää jo omat silmätkin. Mitä jos mä kuitenkin muistan väärin. Siis, pohjustuksena tälle, mun kyky painaa asioita mieleen on hyvin fokusoitu. Tarkottaa sitä, että kun mä työskentelen, mä painan mieleeni lähinnä huomioita miltä musta tuntuu sillä hetkellä, miten joku vastaantulija katso mua kun tulin töihin, tai mitä mun esimies mulle viimeksi sano mun työskentelystä. Kaikki fyysiset liikkeet kuten papereiden siirtäminen tapahtuu tuossa tilanteessa kuin sumussa. Sit joku tulee keskeyttään mun pohdinnat ja kysyy jostain paperista, niin mä oon huuli pyöreenä että joo-o, kyl se kai tuossa oli.. Usein on käynyt niin että muistan tapahtumia väärin, tai en katso kunnolla dataa mun edessä, oon liian hätänen tai mitä ikinä. Jälkeenpäin se kostautuu, kun työkaverit esim.huomaa että sanoin väärin tai jotain. Se suututtaa, ja saa mut pelkään että noin käy uudestaan.

Noniin nyt sitten, tuohan välittyy myös ulospäin. Jos sä oot epävarma, vähäisempääkin tarkkailukykyä omaavat ihmiset yleensä huomaavat sen. Tänään siitä epävarmuudesta tuli ekan kerran huomautus. Se harmittaa sikana, mutta mä otan sen tilaisuutena oikeesti kehittää sitä puolta itsessäni. Hyvä tapa on vetää henkee, rauhottua, ja kattoo vielä kerran uudestaan tilannetta. Kun pää rauhottuu, sä näät selkeemmin, kuulet paremmin, hoksaat nopeemmin. Toinen asia mikä mua on auttanu, on hitaammat liikkeet. Muhun on jotenki ohjelmoitu, että täytyy aina toimia todella ripeästi. Se on toisaalt hyvä, mutta jos siitä tulee pakonomasta niin se sabotoi sitä, mitä oikeesti yrität tehdä. Eli, toimi hitaammin. Mä en tarkota mitään slow motion-övereitä, vaan että rauhotat liikkumisen, niin samalla rauhotat mieltä. Mä aion yrittää toimia omien ohjeideni mukaan tästä päivästä alkaen, kerron täällä miten on menny. Saa kertoa omia kokemuksiaan epävarmuudesta, töissä tai muualla. Olisi mielenkiintoista lukea niistä!

Ens kertaan, tsau!