Sylvialle

Vakinaiselta tavarantoimittajalta saapui lähetys päivän varoitusajalla.  Lucaffen Mamma Lucia-pavuista keitetyn espresson lähdössä on tavallisen hyvän robusta-vahvan presson vähän tunkkainen potku.  Loppu ja jälkimaku kääntyy makeaan ja karvasmanteliin.  Sencha Greenhorn maistuu raikkaalta jääteeltä kuumanakin.

kirja, Leo Tolstoi Ylösnousemus, Werner Söderström 1926 / kahvipapu, Lucaffe Mamma Lucia / irtotee, Sencha Greenhorn / muisti, Samsung / hopeatahna, Arctic Silver 5 / kahva, De’Longhi 

Ylläolevan Ylösnousemuksen hankin taannoin huutokaupasta siinä toivossa että se olisi Juho Hollon soljuvasti suomentama, kuten saman ikäinen (1924) niin ikään WS:in kultapainama Tolstoin Sota ja rauha. (Pinossa ja alla.  Saattaa sisältää juonipaljastuksia)

Joitakin kesiä sitten, luku kerrallaan Natašan, Sonjan, Andrein, Pierren ja muiden elämistä, vilkkaista kodeista, menetyksistä, rakkauksista, kuoleman kohtaamisista ja kasvusta tuli itselleni tärkein romaani-kirja, ja Tolstoista partainen esikuva, joka näytti ymmärtävän elämää ja ihmistä kaikissa vaiheissaan.  Hän ei tehnyt sitä leikkaavalla tyylillä kuten klassiset jenkkikirjailijat, tai yrittänyt selittää ja esitellä sivistystään kuten saksalaiset, vaan kirjoitti elämää nuoteissa kuin se oli, oli ollut ja on tullut olemaan.  Luin kirjan alunperin toisesta kappaleesta, joten vanha merkintä ”Sylvialle!” tuli nyt selaillessa yllätyksenä vastaan.

”not a novel, even less is it a poem, and still less a historical chronicle”

Sota ja rauha on sinfonia tai vigilia, jonka hahmottaa sellaiseksi vasta lopussa.