Syyskuun parhaimmat

Uusi ja ihana oma pieni kotini! Ehdottomasti koko syyskuun paras juttu. Ei kenenkään muun haisevia tiskejä, sotkuisia nurkkia eikä enää ikinä kenkiä keskellä olohuoneen lattiaa. Okei osaan mäki sotkee oikeen olan takaa, mutta omat sotkut ei ikinä jurpi niin paljon kuin jonkun toisen. Oon vaan mä, mun oma pesä ja omat sotkut.

Syksy. Kirpasakka koko kropassa tuntuva ilma, auringonkukat, kellertävän punertavat puut, välillä pilkistävä aurinko ja sosekeitot. Syksy on myös paras vuodenaika pukeutumisen suhteen. Tälläselle mukavuudenhaluselle tyypille on parasta kun saa oikein luvan kanssa tempasta päälle toistakin toisiaan muhkeampia neuleita. Plus nyt on aika kaivaa kaapista parit(kymmenet)  kivat nilkkurit, joita saatoin vähä kesän aikana hamstarata vähä.

Tää biisi.

Tämä syksy on ensimmäinen syksy kun oikeasti aidosti olin mielissään koulun alkamisesta. Mä oon ollut aina koulun suhteen vähän sellanen nääh typpi, mutta tänä syksynä oon ollu liekeissä.  Tämä johtuu varmasti siitä, että opiskelen sellaista alaa joka kiinnostaa enemmän kuin paljon – lukiot sun muut eivät oikein napanneet.

Eka kolumnini joka ilmesty ihan oikeessa lehessä! Kalevassa oli siis tässä kuussa meikäläisen värkkäämää muka hauskaa tekstiä miehistä naistenvaatekaupoissa.

Joka syksy hedelmäsuosikki – täydellisen makuiset mandariinit on täällä taas!

Inkivääritee. Ei siinä mielessä, että se olis jotenkin ihanan makuista (maistuu siltä miltä kissankusi haisee jos multa kysytään), vaan koska se oikeasti on tepsinyt tähän mun  koko syyskuun kestäneeseen ebolaan. Mitä on nää syysflunssat hei? Voitteko hävitä maailmankartalta? Mutta niin, inkivääritee. Kokeilkaa.

Pahoitteluni kököistä ja muokkaamattomista (en ikinä laita mitään kuvaa mihinkään muokkaamattomana, joten en tiiä mikä haluanlaittaanääaitoinajaalkuperäisinä -aivopieru mulle tuli) kännykkäkuvista. Mutta jos hyvin käy niin huomenna saan ihka oikian kameran kouraan!