Helsingistä
Matkustin viime yönä kahdeksan tuntia bussissa. Kahdeksasta tunnista sometin kaksi, kuuntelin Olavi Uusivirtaa tunnin, torkuin kolme tuntia ja vittuunnuin vieressä istuvaan naiseen kaksi tuntia. Kuka oikeesti jaksaa puhua aamuneljältä viinimarjojen pakastamisesta? Aikalailla 5:52 kävelin rautatieaseman edustalla ja ymmärsin sen. Sen, että olen kotiutunut Helsinkiin. Tuntui lohdulliseslta nähdä Kallion kirkko, Valillan keltaiset kivitalot ja hevosen kokoiset lokit, euron juustoja nokkimassa.
En tiedä milloin tämä tapahtui. Mutta siitä minulla on aikaa nauttia vielä tasan kuukausi. Aika täydellistä.