Onko elokuun alussa ihan dilleä kirjoittaa juhannuksesta? No mä kirjoitan silti, se on nimittäin mun yksi lemppari juhlista. Juhannuksesta puuttuu se kaikki turha hössötys ja häslääminen. Silloin ei tarttee miettiä lahjoja, koristeita tai muuta hankalaa. Voi vaan olla jollottaa mökillä rumassa toppatakissa, itikkamyrkkyyn hautautuneena. Stressiä voi toki aiheuttaa se, missä ja kenen kanssa tuon keskikesän juhlan viettää. Minulla ei ole tätä ongelmaa ollut viiteen vuoteen. Olen nimittäin viettänyt viimeiset viisi juhannusta mummolassa. Jep, keskellä ei mitään. Ja jep, villeimät nuoruusvuoteni. Ei kesäfestareita, telttaöitä tai hiljaista kaupunkijuhannusta. Mun juhannuksen ilonaiheita on lähinnä ollut kaverit (joita oon raahannu joka juhannus mun mukaan), tuju sangria ja hyvällä tuurilla puolentunnin välein toimiva netti. Mutta hei, hyvää ruokaa, ilmasta viinaa ja kännisiä sukulaisia. Mitäpä muuta ihminen voisi juhannukselta toivoa? 

Loppuun vielä pieni lista mitä tänä juhannuksena tein, koska listat best: saunoin ihteni ryppyseksi, leikkasin nurmikkkoa vesisateessa, paljuilin, söin mansikkakakkua aamuyöllä, näin kun aurinko laski ja nousi, pussailin pellolla, leikin pienen chihupennun kanssa, join liikaa viiniä ja otin kuvia näköjään vaan pelloista.