Toinen eka kerta

Noniin.

Oon liian monena päivänä (okei, kahden viikon ajan) katsonu tätä tekstikenttää sormet hiessä miettien, että mitä sitä itestänsä sepostas. Olisi kiva kertoa teille jotain suurta ja jännää itsestä, jotain mikä sais vähän naurahtamaan teidät siellä ruudun toisella puolella. Mutta koska tähän hätään mitään suurta ja jännää ei ole niin mennään tällä mitä on. 

Oon Mari. Alun alkaen Kaenuun metsien kasvatti. Nykyään majailen Oulussa ja siinä sivussa opiskelen journalismia. Okei mua vähän jännittää myöntää teille mitä opiskelen, sillä itken verta jo nyt siitä miten, paljon kirjotusviheitä tuutte bongaamaan täältä. Yksi syy tämän blogin aloittamiseen on juurikin koulu ja kirjoittamisessa kehittyminen. Kirjakieltä suustani ei juuri koskaan kuulee, eikä se tänne näppiksellekkään tartu. Kirjotan hölöpötän sillä tyylillä, mikä on itselleni luontevin. 

Blogin pitäminen ei ole minulle täysin uutta. Pidin noin neljä vuotta sitten blogia, joka sisälsi lähinnä valokuvia. Homma alkoi kuitenkin käymään turhan ressaavaksi noin kolmen vuoden bloggauksen jälkeen (sain ite itelleni ressin aikaan, oon hyvä siinä). Nyt about viiden vuoden jälkeen oon päässy siitä yli ja jo pidempään on kutkutellu aloittaa tää homma taas uudelleen. Entisen blogini aikana bloggaamisesta tuli rakas harrastus, joten miksipä ei laitettaisi hommaa jälleen pystyyn. Siinä mielessä nyt ei ole ehkä järkevin aika rykästä aloittaa blogia sillä minulla ei ole kameraa eikä toimivaa nettiä. Lisäksi tietokoneeni vetelee viimesiään. Mutta sen verran tämä homma taas himottaa, että enköhän saa nuo ongelmat hoidettua ja uudet vermeet hankittua!

Pyrin siihen, että tästä blogista tulee aito ja mun näkönen. En ala määrittelemään tätä sen kummemin, mutta sen voin luvata, että tulet löytämään täältä kuvia (en malta odottaa, että pääsen jälleen kunnolla kameran taakse!), häröjä höpötyksiä ja no – niitä Vapaita sanoja.

p.s. ite näytän tältä