Silläkin uhalla, että meikä alkaa kuulostamaan kovasti halveksimaltani hörhöltä, niin tänään tuntuu, että elämä todella alkaa sinä päivänä, kun ymmärtää olevansa vapaa. Luulen, että omalla kohdallani tuo päivä koitti kun tietyt ulkoiset meriitit oli suoritettu; pääasiassa gradu palautettu ja tilastotiede läpäisty. Ne kaksi vuotta kun näitä kahta asiaa roikutin elämässä mukana taisivat näin jälkikäteen ajatellen mennä sittenkin kovasti ”sitten kun” – ajatuksen vallassa. Kun maisterin paperit vihdoin tipahti postiin alkoi elämässä uusi aihe. Vaihe, jota olin valmistellut kyllä jo pitkään, mutta johon ei voinut heittäytyä mieltä painavien keskeneräisten asioiden takia. 

Suurin muutos alkoi tietenkin viime keväänä, sen kovin kuuluisan vimman mukana. Sitä kun tarpeeksi kauan pyristelee jotain epämiellyttävää vastaan, menee hetki, ennen kuin tajuaa luopua ja päästää irti. Omalla kohdallani se oli pitkään lamaannuttanut työ. Näinollen kun eteen heitettiin jotain täysin uutta ja erilaista, ei sitä voinut jättää käyttämättä, vaikka ei se täydelliseltä tuntunutkaan.

Tässä se salaisuus onkin. Tämä ahdistava, mutta niin tarpeellinen irtiotto teki tehtävänsä. Nyt ymmärtää mitä haluaa, milloin haluaa ja melkeinpä, että missä haluaa. Kannettava taakka tuntuu huomattavasti kevyemmältä siitä päivästä lähtien kun oivaltaa, mitä oikeasti tavoittelee. Nämä kaksi meneillään olevaa työhakukierrosta eivät vielä välttämättä ole niitä kaavanrikkojia, mutta nyt kyllä tuntuu, että se jokin on tulossa. Ja kyllä se horoskooppikin jotain tiesi.