Big Little Lies (HBO Nordic) Viime aikoina on tullut katsottua enemmän sarjoja ja elokuvia kuin ehkä olisi aiemmin täällä sairaalassa ollessa. Vierailijoiden määrä on hiukan tasaantunut ja toisaalta on tullut kaivattua myös sitä paljon puhuttua omaa aikaa, ja ohjelmien katselu on sopinut molempiin lähtökohtiin.

HBO Nordicilta on tullut katseltua kesäsarja Big Little Liesia, jossa selvitellään edellisen kauden päättänyttä mysteeriä. Sarjan vahvaan naiskaartiin on lisätty legendaarinen Meryl Streep, joka vetää roolinsa niin tutulla intensiteetillä, että sekä palkintoehdokkuudet että itse pystit roolista ovat aika varma osa hänen tulevaisuuttaan, vaikka ja koska hänen roolihahmonsa onkin totaalisen raivostuttava.

Tämän huippusarjan lisäksi innostuin tuossa viikon sisällä katsomaan kaikki The Hunger Games -elokuvat putkeen. Kylläpä toimi hyvin! Seuraavaksi vuorossa voisivat olla kaikki Twilight-elokuvat, mitkä myös löytyvät kokonaisuudessaan enemmän televisiosarjoistaan tutusta suoratoistopalvelusta.

Downton Abbey (Yle Areena) Aivan liikaa olen jo hehkuttanut tätä sarjaa tuolla syöpäblogini puolella, mutta niin se vain on: tällä hetkellä eniten lohtua tuo tämä period drama. Sarjaa uusitaan jakso per päivä oletettavasti syksyllä ensi-iltansa saavan Downton-elokuvan takia, joten joka päivä on luvassa odottamani Downton-hetki, jolloin syön koneen ääressä iltapalaa ja nautin siitä kuuluisasta omasta ajasta.

Jos aikaa sarjojen ahmimiseen on enemmänkin, ruudussani saatetaan nähdä myös toinen epookkisarja Victoria, jonka kolmannen kauden tuoreet jaksot ilmestyvät Areenaan viikon välein.

Gilmoren tytöt (Netflix) Kunnon lohtusarjana katselen myös yhtä kaikkien aikojen sarjasuosikeistani eli Gilmoren tyttöjä. Sarjasta on tullut aamupalasarjani, eli katson sarjaa aamupalaa odottaessani, sitä syödessäni sekä muita aamutoimia odottaessani. Minähän en pysty sängystä enää liikkumaan omin voimineni, joten mukava ajanviete tulee tarpeeseen aamuapuja hoitajilta odottaessani. Vaikka olen sarjan kokonaisuudessaan useampaan otteeseen elämäni aikana katsonut, ei yksi kerta lisää haittaa lainkaan, ja edellisestä katselukerrasta on jo niin paljon aikaa, että monet jaksoista tuntuvat yhtä aikaa sekä ihanan tuoreilta että houkuttelevan nostalgisilta.

Ylpeys ja ennakkoluulo (C More) Downton-innostuksen sävyttämänä olen etsinyt muitakin lemppareitani period drama -kategoriasta, ja onnekseni törmäsin tähän muutaman vuoden takaiseen vanhiselokuvaan. Rehellisesti sanottunahan tein eri suoratoistopalveluissa hakuja Jane Austenin nimellä, ja onnekseni C Moressa tärppäsi elokuvien puolella. Vaikka yksi kaikkien aikojen Austen-suosikeistani onkin vuoden 1995 minisarjaversio tästä Austen-teoksesta, ei tämä C Moressa katsottavissa oleva Keira Knightleyn tähdittämä versio jää paljoakaan jälkeen, ja sen katsoo hyvin mielellään, mikä on minun mielestäni paljon sanottu tällaisena Austen-fanina, jonka gradukin hänen romaanejaan käsittelee.

black-ish (Viaplay) Juuri tänään itse asiassa innostuin jatkamaan tämän komediasarjan katselua sen 4. kauden alusta lähtien. Vaikka välillä sarja on aivan älytöntä huttua, tasapainottaa sitä hyvin rehelliset ja raa’at aiheet, joista iso osa käsittelee afroamerikkalaista kokemusta. Sarjahan on saanut jo kaksi spin-off-sarjaa, viime televisiokaudella alkaneen grown-ish-sarjan, joka seuraa perheen vanhinta lasta Zoeya yliopistossa, sekä ensi televisiokaudella aloittavan mixed-ish-sarjan, joka prequel-sarjana seuraa perheen äidin Bow’n erikoista lapsuutta ja nuoruutta.

Sitä luulisi, että koska sairaalassa on aikaa vaikka kuinka, tulisi tällaisen tv-bloggaajan tuijotettua vaikka mitä uutuussarjoja ja hittiohjelmia, olen silti aika lailla kääntynyt omien sarjasuosikkieni pariin. Niistä saa lohtua vaikeassa tilanteessa. <3

Kuvat: HBO Nordic, ITV, The WB.