Gallup: oletko lopettanut sarjan seuraamisen erilaisten arvojen takia?

Lilyssä on puhuttu viime viikkoina paljon tasa-arvoasioista, liittyvät ne sitten sukupuoleen, ihonväriin, toimeentuloon tai bloggaajien oikeuteen kirjoittaa juuri siitä, miltä tuntuu. Blogien suhteen lukijoiden on helppo äänestää niin sanotusti jaloillaan eli jättää yksinkertaisesti lukematta uusin postaus tai lopettaa jopa kokonaan blogin seuraaminen, jos arvomaailma ei enää kohtaakaan kirjoittajan kanssa. Valitettavan usein blogeissa huomaa myös päinvastaista käytöstä: blogeja seurataan, jotta voidaan pahastua jo valmiiksi täysin erilaiselta pohjalta kirjoittavan bloggaajan kanssa.

Kuten blogeja, televisiosarjojakin seurataan, koska niitä rakastetaan, niiden parissa viihdytään, ja niihin kiinnytään joskus enemmän kuin tosielämän ihmiskontakteihin. Kuten blogeissa ja elämässä yleensäkin, myös televisiosarjojen joukossa on niitä yksilöitä, joiden kanssa ei ihan kemiat kohtaa. Joskus se on joku tietty hahmo ja joskus se on koko sarjan perusidea, mutta jokin vain ei toimi katsojalle.

Jos unohdetaan yksinkertaisemmat syyt lopettaa jakson tai jopa koko sarjan katsominen kesken, kuten ’minä en ratsasta, joten heppahullut ovat ihan tyhmiä’ tai ’v***ujako kiinnosta ruoanlaitto, minun ruokani tulee pakasteesta’, onko sinun intosi jotain sarjaa kohtaan lopahtanut, koska arvomaailmanne ovat liian erilaiset? Onko joku tasa-arvollinen asia ottanut niin paljon pannuun, että enää et vain kestänyt ja äänestit suoraan kaukosäätimelläsi? Ärsyttääkö joku tietty asia sinua jossain sarjassa erittäin paljon mutta sarjan muut ansiot saavat sinut pysymään siltikin sen parissa?

Minä rakastan Criminal Minds -sarjaa, mutta sarjan emokanavan mieskeskeinen arvomaailma näkyy toisinaan liikaa sarjan tuotannossa.

 

Kommentit (43)
  1. Kiinnostava kysymys! En muistaakseni ole koskaan lopettanut sarjan seuraamista arvosyistä. Olen kylläkin miettinyt, mitä esim. homofoobikot ja rasistit ajattelevat sarjoja katsoessaan, kun homot ja tummaihoiset esitetään yleensä ihan normaalina juttuina kaikissa sarjoissa (ja hyvä niin). Joskus luin, että Usasta löytyy ihmisiä, jotka eivät tunnusta Obamaa presidentiksi ihonvärin vuoksi, ja nythän Kaliforniassa on se homojentappokansanaloitekin. Ilmeisesti kaikki eivät näe muita ihmisiä, no, ihmisinä.

    Omaan arvomaailmaani kyllä särähtää esim. se, että ainakin Housessa ja HIMYMissä seksistä maksaminen on esitetty ihan arkipäiväisenä juttuna, kun itse en taas sitä pysty ymmärtämään yhtään. Ikävää on myös nähdä mm. Sinkkuelämää-sarjan alkuvuosina muhkeita turkistakkeja. Loistosarjoja kaikki kuitenkin, joten olen nuo asiat pyrkinyt ignooraamaan.

    1. Itse olen miettinyt monesti esimerkiksi Modern Family:ä katsoessani, että ovatko sarjan homohahmot loukkaavan stereotypisiä vai ei, sillä itse en oikeastaan osaa sanoa. Jos kyseessä on joku vähemmistöryhmä varsinkin komediasarjassa, suuri osa huumoria tulee nimenomaan stereotypioista, mutta niissäkin on oma hyväksyttävä rajansa. Tässä sarjassa pilkataan aika tasapuolisesti kaikkia hahmoja omanlaisensa ryhmän edustajina (ulkomaalaiset, pissikset, neuroottiset kotiäidit, lapselliset isät jne).

      Monissa sarjoissa tiedostan kyllä jonkun asian ongelmallisuuden, mutta pystyn silti nauttimaan sarjojen muista hyvistä puolista. 

      1. Katsoin joskus jonkun dokkarin Modern Familysta youtubesta ja siinä tämä Cameronin näyttelijä kertoi roolin rakentumisesta. Ilmeisesti koekuvauksiin mennessä hahmosta oli annettu vain hyvin suurpiirteinen yleiskuvaus. Kuten muutkin sarjan parit, Cameron ja Mitchell oli yritetty käsikirjoituksessa luoda mahdollisimman vastakohdiksi toisilleen. Mitchell oli käsikirjoituksessa tiukkapipoinen, pikkutarkka, pienieleinen ja vakava; Cameron sitten tämän vastakohta. Tämä Cameronin näyttelijä, joka ei omien sanojensa mukaan omaa muodollista näyttelijäkoulutusta ja pohjaa muiden metodien puutteessa kaikki hahmonsa johonkin tuntemaansa tosielämän ihmiseen, oli sitten miettinyt, kuka hänen tuttavistaan muistuttaisi ominaisuuksiltaan käsikirjoituksen kuvausta ja oli tullut tulokseen, että hänen oma georgialainen äitinsä osui lähimmäs. Koekuvauksiin hän meni siis imitoiden ja näytellen äitiään, ja sai roolin. 

        Sitä voi sitten miettiä, mihin kuvausryhmä/ohjaaja/kuka-näitä-päätöksiä-tekee ihastui näyttelijän luomassa hahmossa, mutta mua sillon jotenkin helpotti tieto, että se Cameronin hahmon luonti ei ole lähtenyt stereotypioista. Ja jotenkin naurattaakin enemmän katsoa sitä hahmoa, kun tiedän tämän taustan :). Harmi, etten nyt löydä kyseistä dokkaria tähän linkattavaksi.

        1. Mun mielestä on aina mielenkiintoista kuulla miten näyttelijät luovat hahmojaan, eli kiitti tästä tarinasta! 🙂 

  2. On ollut karua huomata, miten paljon homo- ja transfobista sekä epäfeminististä läppää lempisarjassani Frendeissä heitetään. Joskus tuntuu ettei sarjassa olekaan muuta kuin homofobiaa ja sukupuolirooleja. Kuvastaahan sarja aikansa henkeä eikä tietenkä yllä nykykriteereillä lähellekään korrektiutta. Joskus sitä kestää, joskus ei tippaakaan.

    1. Varsinkin jos palaa jonkun tutun sarjan pariin muutaman vuoden tauon jälkeen, voi näitäkin asioita katsoa aivan uusin silmin. Huumorin ongelmallisuus on se, että sitä tehdään lähtökohtaisesti nauramalla jonkun normista poikkeaville asioille, jolloin esim. sukupuoliroolit ovat helppo kohde.

    2. Katsoin Frendit läpi kymmenvuotiaan lapseni kanssa. Oli aika karu kokemus. Melkein joka jaksossa jouduin selittämään että tää ei nyt sit ole korrektia eikä oikein.

      1. Olen myös katsonut Frendejä aikoinaan pikkuveljeni kanssa, ja ehkä olisi tosiaan voinut keskittyä enemmän selittämään näitä stereotypiajuttuja. Olen yleensä tottunut pikkuveljelleni tottunut selittämään populaarikulttuurin ja kielen juttuja mutta viime vuosina myös ’vaikka tää on hauskaa, ei tää oo yhtään soveliasta, koska…’ -tyylisesti.

        1. Siis just näin. 

    3. Tän lisäksi hahmot ovat kaikki toisilleen kovin ilkeitä! Tekevät kaikenlaista selän takana, eikä kukaan esimerkiksi arvosta Rossin ammattia ja kiinnostuksenkohteita… No, on siinä myös ihan hyvää huumoria, mutta kuitenkin…

      1. Oma avokkini on IT-alalla, ja hän on saanut minut huomaamaan nörttiväheksymisen viihdekulttuurissa, ja sitähän tuo Rossin pilkkaaminen pitkälti on, dinosaurusnörtin väheksymistä. Vaikka epäkorrektiuden tiedostaminen välillä vaikeuttaakin huumorista nauttimista eri yhteyksissä, on se silti parempi kuin, ettei tiedostaisi ollenkaan.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *