Kuinka valita arkikiireiden keskellä ne katsottavat televisiosarjat?
Kiire. Kiire. Aina on kiire. Minulla ei ole lapsia, eläimiä, kalenteria täynnä harrastuksia tai mainittavaa sosiaalista elämää, enkä todellakaan tuhlaa vapaa-aikaani mihinkään niin järkevään kuin siivoamiseen. Silti minullakin on aina kiire, eikä aikaa tunnu jäävän niihin kivoihin juttuihin. Töissä ahdistaa vähän jo päivällä, kun tietää, ettei kuitenkaan ehdi tehdä illan aikana kaikkea mitä haluaisi. Illalla ahdistaa kotona, kun huomaa kuluttaneensa taas turhan puolituntisen tai kokonaisen tunnin internetin syövereissä tai höpötelleensä avokin kanssa yliväsyneenä kaikkea erittäin älyvapaata, mutta silti illan askareet odottavat tekemistä.
Siirryttyäni semi-ikiopiskelusta työelämään olen aina ottanut paineita vapaa-ajan suorittamisesta. Nyt, kun on sitä oikeaa vapaa-aikaa, pitäisi muistaa myös siivota. Nyt, kun ei ole huono omatunto tekemättömien opiskeluiden takia, perustanpa paineettoman ja mukavan blogin vapaahetkien ratoksi. Nyt, kun ei ole vastuussa kenellekään muulle kuin itselleen, teen to-do -listoja ja poden huonoa omatuntoa niiden olemassaolosta. Nyt, kun on sitä omaa aikaa, pitäisi siitä muistaa myös, hitto vie, nauttia!
Rentoutumisen ja nauttimisen ytimessä minulla on varsinkin aikuisiällä ollut jo pitkään (yllättäen) televisiosarjat. Mikään ei saa ajatuksia niin kauaksi stressaavasta työtilanteesta kuin 40 minuuttia lempirikossarjan parissa, eikä mikään saa rentoutumaan huolien keskellä paremmin kuin jakso tai neljä lempikomediasarjaa oman rakkaan vieressä omalla sohvalla. Mutta me arjen suorittajat tuppaamme suorittamaan myös näitä oman rentoutumisen avaintekijöitä. Toisille se voi olla urheileminen veren maku suussa tai leipominen koko ajan hienompaa ja parempaa, vaikka hyväkin riittäisi; minulle se on vielä yhden, vielä yhden, ja vielä yhden jakson katsominen, ei pelkästään rentoutumisen ja nauttimisen takia, vaan myös omassa päässä olevan katsomislistan läpikäymisen takia.
Pitäisi. Pitäisi katsoa nyt uusin lempirealityohjelman jakso, jotta pysyisi kärryillä viihdeotsikoiden voivotteluissa. Pitäisi katsoa uusin fantasiasarjan jakso, koska muuten lukee jostain jotain jännää ennen sen katsomista. Pitäisi katsoa muutama jakso verkkopalvelusta, sillä pian ne poistuvat sieltä ja jää jälkeen ikuisiksi ajoiksi. Pitäisi katsoa omia lempisarjoja, koska nehän ovat omia lempisarjoja. Pitäisi katsoa muiden katsomia ja hypettämiä sarjoja, jotta voi olla hypessä mukana. Pitäisi katsoa trendikkäitä sarjoja, jotta olisi ajan hermolla. Pitäisi katsoa paljon sarjoja, koska miten muuten voi tituleerata itseään televisiosarjabloggaajaksi. Pitäisi katsoa jaksoja sarjoista, koska pitää katsoa jaksoja sarjoista.
Dramatisoidakseni tätä jokapäiväistä työmoraalin, omantunnon ja ennakko-odotusten taistelukenttää vielä entisestään sanon sen olevan yksi suurimmista päivittäisistä huolenaiheistani. Ei suinkaan tuleva työpaikan menetys, josta tieto tuli äkkiarvaamatta ja sen kuuluisan puskan takaa. Eikä ainakaan kyseisestä tilanteesta johtuva käynnissä oleva uuden työpaikan metsästys ansioluetteloineen ja työhakemuksineen. Ei myöskään meidän budjetiltaan aivan liian suuret häät, joita työtilanteesta johtuen pitäisi järkevästi ajateltuna pienentää reippaalla kädellä. Ei todellakaan ainakaan oma hiustilanne, joka näyttää liikkuvan jälleen kovaa vauhtia itsestä riippumattomista syistä sinne kaljun suuntaan. Eikä liikunta, jota pitäisi myöskin yrittää harrastaa. Ei edes jatkuvaa huonoa omaatuntoa aiheuttava oma, rakas blogi. Ei, minun suurin huolenaiheeni useimmiten on: minkä televisiosarjan yhden jakson katson, jos ja kun aikaa on katsoa vain yksi ainokainen jakso?
Kuvat: The Variety Show (kuvissa kivasta outlet-tapahtumasta pari viikkoa sitten ostettuja keittiöjuttuja, joita pitäisi käyttää)