Now watching: Pretty Little Liars
Pretty Little Liars -sarjaa voi helposti kuvailla sanoilla ’guilty pleasure’, ja sitä se minullekin välillä on! Kuvailin sarjaa aikaisemminkin sekoitukseksi saippuasarjoista ja perinteisemmistä teinisarjoista, ja sarjaan on saatu mukaan myös mysteeriä, minkä vuoksi mikään ei ole sitä miltä näyttää. Tätä ajatusta asioiden väärin näkemisestä tai näyttämisestä voi hienosti käyttää vertauskuvana teiniaikojen yleisestä hankaluudesta kun kaikki vetää rooleja (toivottavasti) enemmän kuin aikuisina.
Minulla itselläni sarja on junnannut paikoillaan hyvin pitkään, en ole saanut aikaiseksi katsottua uusia jaksoja pitkään aikaan, ja sarjan Facebook-uutiset tuntuvat ilkkuvan minun katsomattomuudelleni jokaisella lukuisista päivityksistä. Jossain vaiheessa sarjan sijaisseuraamiseni Facebookin kautta meni niinkin pitkälle, että oikein jännäilemällä odotin uusia PLL-päivityksiä Facebookissa. Talk about pathetic! Sarjan vakiojuttu on erilaiset suuret paljastukset siinä jatkuvassa mysteerissä, mikä on sarjan päähenkilöiden elämä Rosewoodin kaupungissa, ja näiden suurien paljastusten varassa olen kärvistellyt Facebookissa, kaikki vain oman saamattomuuteni takia.
But lo and behold: edistystä on tapahtunut! Sain vihdoinkin jotain aikaiseksi PLL-katsomisen rinnalla, ja olen siitä aika innoissani; niin pitkä on ollut saamattomuuteni kausi tällä saralla. Koska tauko sarjan katsomisessa on ollut pitkä, ja koska sarjassa tapahtuu niin paljon jatkuvasti (kuten missä tahansa itseään kunnioittavassa saippuasarjassa tai Gossip Girlissä), päätin alkaa katsoa jaksoja alusta. Jatkuvan tietokoneella olon vastapainoksi olen kaivannut jotain käsillä tekemistä, ja eilen tartuin virkkuukoukkuun ja lankaan. Tänään jatkoin isoäidin neliöiden virkkaamista jämälangoista kummitytölle annettavan nukenpeiton siintäessä ajatuksissa, ja kaipasin jotain helppoa katsottavaa puoliautomaatiolla sujuvan virkkaamisen kaveriksi. Käsitöitä tehdessä kaipaan usein jotain katsottavaa, koska pelkän musiikin avulla usein tylsistyn muuten niin rentouttavaan ja mukavaan aktiviteettiin. Televisiosta ei kuitenkaan voi todellakaan katsoa ihan mitä tahansa, sillä käsityö kaipaa tasaisin väliajoin silmieni (ja aivojeni) huomion, enkä suinkaan halua missaavani jotain elintärkeää ja uutta. Tämmöisessä tilanteessa tykkäänkin katsoa sarjoja uusiksi. Monta vuotta tähän toimi Gilmoren tytöt, mutta olen katsonut kaikki jaksot (seitsemättä kautta lukuunottamatta) jo niin monta kertaan, että nyt ei vaan pysty. Tällä kertaa inspiroiduin Netflixissä jo niin monesti ohittamastani Pretty Little Liarsista (suom. Valehtelevat viettelijät), ja laitoin sarjan ensimmäisen jakson pyörimään!
Huomasin reagoivani moniin asioihin aivan samalla tavalla kuin ensimmäisellä katsomiskerralla, mutta nyt oli myös energiaa keskittyä katsomaan tyttöjen ihania vaatteita ja niitä kaikkia pieniä juoneen liittyviä asioita, jotka menivät ensimmäisella kerralla ainakin tietoisesti ohitse. Olen vieläkin viehättynyt Emilyn kauneudesta ja hänen kasvojensa ihanasta ilmaisukyvykkyydestä; Arian boheemihko look on vaan niin toimiva; Spencer on klassinen kaunotar, ja olen aina itsekin tykännyt koulupukumaisista vivahteista muodissa; Hanna on jotenkin niin rohkeasti omassa roolissaan suosittuna tyttönä, ettei voi kuin ihailla sitä rohkeutta mennä tulen läpi. Tajusin juuri tätä listausta kirjoittaessani, että kuulostan yhdeltä niistä lukuisista artikkeleista, joihin olen törmännyt sarjaan liittyen! Hahmot onkin kehitetty loistavasti, sillä jokaiselle löytyy joku hahmo, jota ihailla, ja johon samaistua. Minä olen niin helppo tällaisten sarjojen suhteen, ja vaikka ikäni puolesta en enää kuulu sarjan ihan nuorimpaan kohderyhmään, uppoaa minuun teinisaippuadraama aivan yhtä hyvin kuin kaikki cheerleaderelokuvatkin. Tiesitkö muuten, että Ashley Benson, eli Pretty Little Liars -sarjan vaalea Hanna, esitti pääosaa neljännessä Anna palaa / Bring It On -cheerleaderelokuvassa nimeltään Bring It On: In It to Win It?
Pretty Little Liars -sarjassa rakastetaan erilaisia teemajaksoja, ja uusin on mustavalkoinen 1940-luvun tyylinen jakso ”Shadow Play”. Tämän postauksen kuvat ovat tästä sarjan uusimmasta jaksosta, jossa Spencer näkee harhoja 1940-lukulaisesti. Jakso näyttää todella hyvältä, ja varsinkin Spencerin (näyttelijä Troian Bellisario) klassinen kauneus pääsee jaksossa mahtavasti esille. Voisin kuvitella, että tämä jakso voi hyvinkin aiheuttaa muoti-ilmiön tällaiseen lookkiin liittyen; sen verran paljon hahmojen tyylit saavat huomiota maailmalla.
Olen aika varma, että kohta nukkumaan mennessäni näen 1940-luvun tyyliin uneni; ei hassumpi tapa uneksia, eikö totta? :)
[kaikki kuvat Pretty Little Liars]