https://www.youtube.com/embed/Y24-R6i486U” width=”854″>

Olen jo pienestä pitäen katsonut paljon televisiota, ja omien kiinnostuksieni (saippuasarjat ja teinisarjat) lisäksi katsoin paljon kotimaisia televisiosarjoja äitini kanssa. Meitä molempia on aina kiehtoneet hyvät historialliset kirjat ja televisiosarjat, ja nykyäänkin yhdessä fiilistelemme esimerkiksi Downton Abbey ja Hakekaa kätilö! -draamasarjoja.

Meidät molemmat hurmasi vuosituhannen vaihteessa Hovimäki, joka kertoi polveilevaa tarinaa niin Lindhofin aatelissuvusta kuin heidän maillaan palvelevasta Sepän suvusta. Minun on pitkään pitänyt katsoa tämä sarja uudestaan, sillä nykyisenä turkulaisena minua kiinnostaa erityisesti kotikaupunkini esiintyminen sarjassa. Yksi suurimmista vääryyksistäni on mielestäni se, että samannimisen kirjasarjan viimeistä osaa ei enää tehty televisioon, joten tarinan lopetus nykyaikaan on jäänyt televisiokatsojilta näkemättä!

Ihan junnuna katsoin kavereideni ja perheeni tavoin suomalaisittain hauskan realistisia kotimaisia komediasarjoja, kuten Kyllä isä osaa. Pitkälti samoilla näyttelijöillä toteutettiin 80-luvun lopussa lyhyt komediasarja Mummo, jossa hiukan omalaatuinen mummo jakaa elämänviisauksiaan lapsenlapselleen Annalle. Erityisesti minulle on jäänyt muistoihin sarjan ensimmäinen jakso, jossa mummo ennusti oman kuolemansa mutta erehtyikin hiukan ajankohdasta!

90-luvulla katsoimme reilun miljoonan muun suomalaisen tavoin Raikkaan perheen seikkaluita vaatebisneksessä. Rikkaus ei tuonut onnea Puhtaat valkeat lakanat -sarjan perheelle, vaikkakin heidän talossaan oli se ihanan iso erkkeri-ikkuna. Sarjassa oli mahtavasti toteutettu menneiden aikojen maailmaa, aina 1960-luvulta sarjan nykyhetkeen asti. Raija Orasen käsikirjoitukseen perustuva televisiosarja on jäänyt katsojien mieleen, ja edelleenkin moni muistaa tiettyjä juonikuvioita, ja sarjan uusimista toivotaan tasaisesti. Vuonna 2009 sarja julkaistiin DVD:llä, joten nostalgian ohjat voi ottaa nykyään ihan omiin käsiin.

Ihaniin historiallisiin sarjoihin kuuluvat myös Kun taivas repeää ja sen jatko-osa Taivas sinivalkoinen, jotka ihastuttivat televisiossa jo 90-luvun lopulla. Jatkosotaan ja sen jälkimaininkeihin sijoittuvat sarjat kuvaavat lääkintälotta Ainoa sodan melkeissä ja sodasta toipumisessa. Tällaiset sarjat ovat opettaneet minulle jo hyvin nuorena, että Suomen sodissa ei ole ollut mitään glooriaa, vaikkakin ne ovat välttämättömyydessään ylläpitäneet Suomen itsenäisyyttä. Sota on raakaa, eikä se suinkaan lopu rintamalta poistumiseen. Suomalainen yhteiskunta rakentuu edelleenkin pitkälti niihin traumoihin, mitä sodista tuotiin kotiin, ja hyvin tehdyt televisiosarjat voivat parhaimmillaan selventää nykyajan ihmisille, minkälaista sodan todellisuudessa eläminen on ollut.

Suomessa hyviä ja laadukkaita draamasarjoja on tehty sekä Ylen että mainosrahoitteisten kanavien puolella, mutta valitettavasti 1990-2000-lukujen pukudraamatrendi on dramaattisesti vähentynyt. Voisin ehdottaa kotimaisille tuotantoyhtiöille muutamaakin Enni Mustosen historiallista kirjasarjaa eeppisen draamasarjan pohjaksi, ja toivottavasti ruutujen ääreen saataisiin samanlainen miljoonayleisö kuin aikaisemminkin!

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! 🙂

Videot:1. Hovimäki tunnusmusiikki2. Mummo Ennustus3. Puhtaat valkeat lakanat Muutto Onnelaan4. Kun taivas repeää tunnusmusiikki