Olen kirjoittanut The Variety Show -blogiani nyt reilun vuoden verran, ja halusin hiukan kertoa teille lukijoilleni blogin taustalla tapahtuvista asioista. Minua itseäni aina kiinnostaa asioiden taustat, mikä on edesauttanut televisiosarjaharrastukseni kehittymistä; haluan tietää näyttelijöistä, sarjojen tekoprosesseista ja kaikesta pienestä nippelitiedosta. Tämä taustojen selvittäminen koskee myös blogimaailmaa, ja mielenkiinnolla kuuntelen muoti- ja lifestylebloggaaajien kertomuksia heidän blogiharrastuksensa tai -ammattinsa taustoista, päivärytmistä ja sen sellaisesta. Hyvin harva bloggaaja kuitenkaan kertoo, miten ne kaikki mystiset paketit saapuvat heidän lähiposteihinsa tai miten he päätyvät kaikkiin hauskoihin tapahtumiin. Vaikka kirjoitankin blogiani paljon pienemmässä mittakaavassa, on minunkin tähänastiseen blogiuraani mahtunut yhtä sun toista. Jos en muista jostakin asiasta kertoa, kommentteihin voi kirjoittaa lisäkysymyksiä!
Blogin ihkaensimmäinen instagram-kuva
Olin blogannut muutaman hassun viikon täällä Lilyssä viime vuoden elokuussa, kun sain ensimmäisen yhteydenoton blogiini liittyen. Voi, sitä onnen päivää! TV Vitosta ja Kutosta hallitsevan SBS Discoveryn edustaja oli bongannut blogini täältä Lilystä, ja hän kysyi kiinnostustani päästä heidän postituslistalleen. Tämä oli tyystin Lilyn oman sisäisen mainostuksen ansiota, sillä tuolloin vielä omaa blogiani ei löytynyt Googlesta ollenkaan, ei edes blogin omalla nimellä. Pari kuukautta tästä ja STT Infosta kysyttiin, josko haluaisin kulttuuriaiheiselle tiedotuslistalle, ja tuolta tulee tietoa kaikesta mahdollisesta taidenäyttelyistä väitöksiin. Viime vuoden loppupuolella blogini Google-arvo paisui aika suuresti, ja se on näkynyt muutamana varsin mieluisana yhteydenottona: vuodenvaihteen tienoilla HBO Nordic lähetti minulle ensimmäiset tapahtumakutsut; ja toukokuun lopulla Netflix ehdotti minulle StreamTeam-jäsenyyttä ja vuosisadan fanitusreissua Tukholmaan. Muuten olen päätynyt televisioyhtiöiden postituslistoille (Nelonen Media ja FOX Suomi) yksinkertaisesti kysymällä; blogini toimii hyvänä käyntikorttina sen suhteen, että minun ei tarvitse sen suuremmin selitellä, miksi haluan medialle tarkoitetuille tiedotuslistoille.
Suurena aarteena HBO Nordicin Game of Thrones -tapahtumasta saatu konvehti 😀
Viime viikolla tapahtui jälleen suuri harppaus, ainakin omasta mielestäni. Monesti medialle lähetetyissä tiedotteissa viitataan verkkopalveluun, josta toimittajat voivat hakea lisäkuvia ja katsoa ohjelmia etukäteen. Olen harkinnut aikaisemminkin palvelun tunnuksien pyytämistä (siihen on olemassa ihan sähköpostiosoite eikä siihen vaadita mitään rituaaliuhrauksia), mutta olen ollut sitä mieltä, että blogini on vain yksi pieni blogi, eikä minulla ole mitään oikeutta leikkiä toimittajaa. Viime viikolla rohkaistuin ajatuksella ’ei se ota, jos ei se annakaan’, ja kyllähän se antoi! Nyt, siis, voin katsella eri televisiosarjojen jaksoja ja elokuvia ennakkoon, jotta voin mahdollisesti kirjoittaa niistä juttuja blogiini. Palvelussa on arvatenkin tiukat käyttöehdot, ja palvelussa on osallisena kaikki kansalliset televisiokanavat. Palvelu avaa myös minulle pääsyn suurempaan määrään hyvälaatuisia kuvia, joita käyttää blogissani.
En voi kirjoittaa blogikokemuksistani ilman tätä valokuvaa…
Kuvat ovat hyvin suuressa osassa mitä tahansa blogia, ja Lilyssä varsinkin lukijat ovat tottuneet laadukkaisiin kuviin ja postauksiin. Minun blogini sisältää aika vähän itse ottamiani kuvia, ja enimmäkseen käytänkin photoshoppauksen mahtitekeleitä eli erilaisia promokuvia. Tämän seikan ja blogini erilaisen aihepiirin huomioon ottaen onkin erittäin upeaa, että viime vuoden joulukuussa pääsin osaksi Lilyn toimituksen suosittelemia blogeja! Muiden bloggaajien tavoin toivoin sormet ristissä, että juuri minun tekeleeni huomattaisiin, mutta en uskonut mahdollisuuksiini kauniiden lifestyleblogien ja elämänmakuisten mammablogien kansoittamassa Lilyssä. Suositeltuna blogina postaukseni näkyvät kauemmin etusivulla, mikä tietysti on mukavaa näkyvyyden kannalta, vaikka suositusten julkaiseminen herättikin aika paljon porua Lilyn muuten niin harmonisessa yhteisössä.
Kun yrittää ottaa hyvää kuvaa blogia varten, voi taustalle päätyä viuhahdus-Sedu!
Lilyhän on tunnettu bloggaamisen helppouden lisäksi juurikin yhteisöllisyydestä, mikä oli varsinkin blogin ensimetreillä aivan elintärkeää uuden rakkaan harrastuksen jatkumiselle. Koska Google ei vielä löytänyt blogia, enkä todellakaan ollut kertonut kenellekään tutulle avokkiani lukuunottamatta blogista, olivat Lilyn muut innokkaan aloittelevat bloggaajat avainasemassa viihtyvyyden ja kannustuksen kannalta. Vieläkin tiettyjen ihmisten kommentoidessa tulee sellainen olo, että ’these are my peeps’ eli nämä ovat olleet kanssani alusta asti. Tästä mahtavasta yhteisöllisyydestä ja blogimaailman yleisestä levinneisyydestä huolimatta olen tavannut oikeasti vain yhden niin sanotun blogitutun, joka tunnetaan täällä Lilyssä kahvinhimostaan. Niissä muutamassa tapahtumassa, jossa olen ollut, olen kyllä tunnistanut esimerkiksi koko Trendin/Lilyn toimituksen ja muutaman muunkin tunnetun bloggaajan, mutta en ole vielä kehdannut mennä kenellekään juttelemaan. Osa ongelmaani on tietysti se, että hyvin pitkään olin blogissani kasvoton, ehkä jopa pidempään kuin nykyään bloggaajat keskimäärin ovat. Mielessäni jo vähän aikaa itänyt idea omien kasvojen näyttämisestä tuli kertaheitolla ajankohtaiseksi, kun kesäkuussa pääsin Tukholmaan Orange Is the New Black -tähtitapaamiseen. Eihän kukaan olisi uskonut juttuani, jos en olisi näyttänyt kuvaa itsestäni tähtien vieressä poseeraamassa! Nyt olen lisännyt blogiin kuvia itsestäni aina silloin tällöin, kun se tuntuu luontevalta. Aikaisemmin ajattelin, että miksi kukaan haluaisi nähdä kuviani blogissa, että millä oikeudella rasittaisin ihmisiä omilla kuvillani. Sittemmin tajusin, että iso osa blogiani on minun kanssani sarjoista intoileminen. Toki joillekin lukijoille The Variety Show on varmasti vain tietotoimisto ja tapa tsekata uutuussarjat ilman sen suurempaa itsensä rasittamista, mutta monista asioista kirjoitan aika tarkkaankin omat mielipiteeni, joten minun blogini tämä on, ja nykyään osaan jo ylpeydellä tämän ilmoittaa!
Avokin ensiesiintyminen blogissa, jee!
Yksi mahtavista hetkistä terveen ylpeyden saralla oli ensimmäinen blogiin liittyvä tapahtuma, kun viime helmikuussa osallistuimme avokkini kanssa HBO Nordicin järjestämään Vikings-sarjan toisen kauden ensi-iltaan. Olin saanut HBO Nordicilta pari aiempaakin kutsua, mutta Helsinkiin matkustimme vasta, kun kohdalle osui molempia kiinnostava sarja ja aikataulujen onnistuminen. Esittelin itseni vieraita vastaanottaneelle HBO Nordicin viestintävastaavalle nimelläni ja blogini nimellä, ja oli aivan mahtavaa, kun hänen reaktionsa oli kuin kenen tahansa muunkin kutsun saaneen kohdalla! Myöhemmin jutellessamme kävi ilmi, että hän oikeasti on käynyt blogiani katsomassa, ja tästä tuli ihan käsittämättömän hyvä olo. Tämä sama olo on saanut jatkoa esimerkiksi SBS Discoveryn syyspressissä, jossa olin suurin piirtein kaikkien suomalaisten viihdetoimittajien joukossa nauttimassa ruoasta ja seurasta sekä kuuntelemassa tulevista sarjauutuuksista. Rehellisesti sanottuna en edes syönyt tuolla muuta kuin jälkiruoaksi tarkoitettuja macaronseja enkä juuri uskaltanut paikaltani mihinkään liikkua, mutta silmät pyörivät kyllä vaivihkaa ympäri huonetta huomioiden kaiken mahdollisen Sakari Majantien isosta kamerasta viestintäammattilaisten vaivattomuuteen ja naapuripöydän krapulaa parantelevaan seurueeseen. Yksi selkeä parannusmahdollisuuteni onkin näissä tapahtumissa, joihin toivottavasti saan jatkossakin kutsuja: minun pitäisi yrittää tutustua edes niihin tuttuihin bloginaamoihin, vaikkakin pidän suurena saavutuksena kohtuullisen vaivatonta osallistumistani näihin jo koettuihin tapahtumiin. Olen huomannut, että kaikki ihmiset jännittävät omalla tavallaan, eikä minun jännittämiseni ole mitenkään maailmanloppu.
Pari viikkoa sitten saatu ihana yllätyspaketti SBS DIscoveryltä!
Tapahtumissa jännittämisen lisäksi blogielämäni valopilkkuja ovat ehdottomasti mysteeripaketit ja -kirjeet, jotka ovat jo muutamia kertojaa löytäneet tiensä minun kotiovelleni tai lähimpään postiin. Tämän vuoden puolella olen vastaanottanut sarjoihin liittyviä oheistuotteita, joista suurin osa on näkynyt tavalla tai toisella täällä blogissakin. Joitakin olen jo arponut täällä palkintoina, ja osaa säästän tarkoituksella suurempaan jouluarvontaan. Minusta on ihanaa arpoa lukijoille kivoja yllätyksiä! Ensimmäisen blogiarvontani palkinto eli HBO Nordicin lahjoittama Game of Thrones -nimmarijuliste avasi pelin aivan huikeasti! Kun blogini täytti kuukausi sitten vuoden, halusin jakaa lukijoille kivoja sarjoja katsottavaksi, joten tilasin omilla rahoillani pinon sarjabokseja CDON.comista, ja oli aivan mahtavaa lukea kommentteja blogin mieleenpainuvimmista postauksista ja aiheista!
Taustatutkimukselle pitää aina pitää silmät auki ja kamera valmiina
Tasapainona iloisille arvonnoille ja kaikelle oheistoiminnalle on bloggaajan ainaiset itsetunto-ongelmat. Kun kirjoittaa omasta mielestään hyvän postauksen pitkällä taustatutkimuksella ja tarkalla läpikäynnillä, eikä postaukseen tule sydämen sydäntä eikä kommentin kommenttia, syö se harrastusintoa aika paljon. Toisaalta näen kyllä Google Analyticsistä, että postauksiani lukee muutama sata ihmistä joka kerta, mutta ei se ikinä suoraa palautetta voita! Olen myös hyvin addiktoitunut Blogilistan, Bloglovinin ja blogin Facebook-sivun tarkastamiseen, ja jokapäväinen murheeni on seuraajien vähyys näissä vaihtoehtoisissa medioissa. Suurimman innostukseni saa osakseen tällä hetkellä Instagram, josta innostuin alkukeväällä, ja johon laittelen kivoja kuvia melkeinpä päivittäin. Huomaatko, miten melkein huomaamatta kirjoitin tuohon äsken mainostusmaisesti?! Bloggaajana itsensä ja tekemisiensä piilomainonta alkaa olla jo verissä!
Tällä hetkellä minä, Maria S. bloggaajana, odottelen innolla ja mielenkiinnolla, mitä tuleman pitää blogin suhteen. Viikonloppuna otin lainaan vanhempieni järkkärin, jonka käyttöä pitäisi parempien kuvien toivossa opetella. Haluan kehittyä tässä rakkaassa harrastuksessani, ja toivon sen vievän minua paikkoihin ja tilanteisiin, joihin en muuten päätyisi. Nykyään kerron aina tilaisuuden tullen blogistani ylpeydellä, ja pian varmaan koittaa sekin päivä, kun linkkaan blogini myös henkilökohtaisille Facebook-kavereilleni. Tällä hetkellä intoilen kyllä aivan ehdottomasti eniten sitä, että viikonloppuna loimme äidilleni omat tunnukset Lilyyn, jotta hän voi kätevästi kommentoida blogin postauksia!
Huh, tulipa tästä maratonpostaus! Hyvää maanantaita teille kaikille, jotka jaksoitte lukea tänne loppuun asti! 🙂
