Normaalisti rakastan rypeä rakkaudessa ja elämän raadollisuudessa ja kulkea hetki toisten ihmisten elämän rinnalla, kun katson hyvin tehtyjä ohjelmia. Nykytilanteessa en aina jaksa ja halua, liippaa usein vähän liian lähelle.

Elossa 24h räjäytti tajunnan vuosi sitten tositarinoillaan ja sillä tavallisella arjella, mitä elävät sekä terveydenhoitoalan ammattilaiset että sen palveluja käyttävät potilaat. Tämän äärimmäisen suositun dokumentin kaltaisen kotimaisen realitysarjan toinen kausi alkoi sunnuntaina, ja viikon ajan joka ilta tulee uusi jakso. Yle Areenasta ohjelmaa voi katsoa omaan tahtiin.

SuomiLOVE on erityisen lähellä sydäntäni, sillä sen esitysten tahdissa jäsentelin omaa elämääni ja ajatuksiani, kun odotin omaa poikaani. Henkilökohtaiset tarinat ja hampurilaiset, niistä koostui iltani pari vuotta sitten.

Huikean kotimaisen musiikkiviihdeohjelman 4. tuotantokausi pyörii paraikaa televisiossa ja Yle Areenassa.

Sekä Elossa 24h että SuomiLOVE on sekä parasta että pahinta, mitä voisin tällä hetkellä katsoa.

Parasta on huomata, että en ole yksin tässä, että muutkin elävät hetkessä mukana, vaikka tulevaisuudesta ei ole varmuutta. On myös lohdullista huomata, että suuremmassa mittakaavassa asiat ovat silti aika hyvin.

Pahinta on huomata, että asiat voivat aivan piankin olla paljon huonommin. Pahinta on päätyä miettimään aktiivisesti asiaa, jonka mieluummin sysää sinne takaraivoon, kunnes sitä on oikeasti pakko miettiä.

SuomiLOVE on kuin lempeä terapiahetki, jonka aikana saa ja pitääkin päästää pintaan kaikki ne tunteet, joita ei normaalisti ajattele.

Elossa 24h on elämän todellisuutta, ja muistutus minulle siitä, että jonkun muunkin lapsi aloittaa elämänsä vastasyntyneiden teho-osastolla ja joku muukin kävelee elämänsä ensimmäistä kertaa syöpäpoliklinikalle.

Kuvat: Yle.