Syksyn ihanuuksia
Pitkään pyristelin pinnallisesti syksyä vastaan, koska tuntui, että syksyä nyt kuului vihata; lopettaahan se kesän ja tuo yleensä mukanaan velvollisuudet jos jonkinmoiset. Olen kuitenkin jo muutamia vuosia sitten tajunnut, että minähän rakastan syksyä! Tässä muutamia syitä siihen:
1) Koulun alku! Olen pienestä pitäen tykännyt koulusta. Olin ala-asteella se, joka jatkoi historian kokeen tekemistä muitten mennessä välitunnille, koska asiaa oli vain niiiin paljon. Koulun alkaminen tarkoitti aina myös kavereiden näkemistä. Suurin osa kavereistani reissasi perheidensä kanssa kaikki kesät (veneilijät, prkl), ja muistaakseni luin kesäisin paljon kirjoja. Syksyisin tuntui, että kaikki palasi oikeisiin uomiinsa, ja nautin siitä kaikesta. Kouluvuoden alkamisessa oli aina lisähohtoa kun aina tuli jotain uutta, oli se sitten uusi oppiaine tai opettaja mutta vähintäänkin penaali ja kyniä! Ehkä koulutykkäämisestä johtuen olen aina tykännyt kun asiat on järjestyksessä, ja toimivat odotetulla tavalla (tasapainona oon ihan järjettömän laiska). Yliopistossakin odotin aina heinäkuun loppua, koska silloin alkoi ilmestymään eri laitosten tiedot kursseista, ja pääsin suunnittelemaan tulevan lukukauden kurssit! Vuosi sitten syksy oli aika rankka, koska ensimmäistä kertaa 21:een syksyyn en aloittanut uutta kouluvuotta. Hajoilinj työpaikan kahvitauoilla kun hesarit ja muut julistivat kouluvuoden alkua vaate- ja tarvikemainoksineen. 😀
2) Lämpötila! Don’t get me wrong, kyllähän kesä on kiva monellakin tavoin, mutta en hirveästi nauti kovasta lämmöstä. Olen melkeinpunatukkainen atoopikko, joka kärsii migreeneistä, joten kesän paikoin ahdistava lämpö ei ole mun juttu. Syksy on ihana kun voi laittaa pitkähihaista päälle, ostaa uusia neuleita ja kaivaa kaapista kaulahuivit! Viime vuonna sekosin Cubuksen tuubihuiveista, ja ajattelinkin käydä ostamassa Cubuksesta huivit nro 4 ja 5 samasta mallista. Syksyllä on myös mukavaa kun ilma on raikasta hengitettäessä. Semmonen kunnon crisp syksyilma on mun suosikki.
3) Sarjakausi alkaa! Kyllä tämä postaus liittyy blogini varsinaiseen aiheeseen sittenkin. 😀 Jenkeissä syksy tarkoittaa televisiossa perinteisen sarjakauden alkua, ja suurimmat suosikit yleensä palaavat tällöin ruutuun. Onhan myös mid-season ym. sarjoja, mutta yleisimmin sarjat pyörivät kuten koulutkin, syksystä kevääseen. Tämä on kyllä sata varmasti kytketty nimenomaan kouluvuoteen, sillä yleensä kesäisin ihmiset eivät sitoudu katsomaan tv-sarjoja joka viikko, joten kesän katsojalukuihin ei voi luottaa. Sarjat alkavat tipoittain, yleensä syyskuun alusta alkaen, ja tämä aikataulu on monesti tarkkaan mietitty mainoskampanjoiden ja suurimman mahdollisen näkyvyyden takia, Juuri tänään luin ilmoituksen, että syksyn komediauutuus Enlisted siirrettiin alkamaan vasta tammikuussa, jotta sitä voidaan mainostaa mahdollisimman paljon loppuvuoden urheilukauden aikana (tämä komedia on siis suunnattu enemmän miehille, vaikka armeija-aiheinen komedia on myös naisten mieliin, krhm). Vaikka Suomessa tv-kanavat monesti vähät välittävät sarjojen kausirakenteista, täälläkin syksy tarkoittaa normiin paluuta esim. Salkkareiden myötä. Minulle syksy tarkoittaa yleensä myös loppukiriä laiminlyötyjen sarjojen suhteen, jotta voin sitten alkaa katsomaan uusia kausia.
Pienenä aina ihmettelin kun äitini sanoi kysyttäessä syksyn olevan hänen lempivuodenaikansa, ja salaa ajattelin hänen olevan aika tylsä. Myönnän iloisesti olleen tämän(kin) asian suhteen väärässä. 🙂
