Kuva: Battlestar Galactica (Facebook)

En todellakaan voi sanoa olevani kaikkiruokainen tv-sarjojen suhteen, enkä ihan hirveästi nauti scifiä missään muodossa. Yksittäisiä leffoja, pätkiä B5sta ja Fireflysta, hämärä yritys lukea Alastair Reynoldsia ja jonkin verran pelien seuraamista sivusilmällä. Näistä esimerkeistä voikin päätellä, että avomieheni puolelta tulevat nämä vaikutteet, eikä minulla sinänsä ole mitään scifiä vastaan; noin yleisesti genrenä se ei vaan ole minua varten, mutta ymmärrän kyllä sen vetovoiman. Jotkut näistä kokeiluistani ovat tulleet avomiehen puolelta, mutta ainoa, missä hän on oikeasti onnistunut tähän mennessä, on Battlestar Galactica (suom. Taisteluplaneetta Galactica). Kuvastakin voi jo päätellä, että puhun sarjan uudesta versiosta (en vaan pysty katsomaan sarjaa, missä Starbuck on mies), joka pohjautuu 70-luvun lopun samannimiseen sarjaan.

Sarjaan koukkuuntuminen meni kutakuinkin näin: ’hei, katotaan nyt ees ensimmäinen jakso, ja jos et tykkää, ni ei oo pakko kattoo enempää!’ ’no, okei, katotaan eka jakso, whatever’ (luulin, katsokaas, saavani vastapalveluksena avomieheni lukemaan esim. ensimmäisen Potterin). Ensimmäinen ’jakso’ on kolmetuntinen. Kyllä. Sarjan pilottijaksona toimii kolmetuntinen minisarja, joka DVD:llä tietysti tulee putkeen ilman mitään typeriä alku- ja lopputekstejä välissä. Kun tajusin alkaa ihmetellä, että nää ’jaksot’ tässä alussa on vähän pitkiä, oli koukkuuntuminen jo hyvällä mallilla ja avokki myhäili tyytyväisenä vieressä.

Kuva: SyFy

Sarjan aloittava minisarja oli monellakin tavalla tajunnanräjäyttävää katsottavaa. Toiminta oli kunnon toimintaa, scifi tarpeeksi helposti lähestyttävää (varsinkin oman henkilökohtaisen tietotoimiston istuessa vieressä) aloittelijallekin, mutta sarjan möi minulle hahmot. Kaiken scifin keskellä kyseessa on erittäin laadukas draamasarja, jonka hahmoista alkaa tosissaan välittää, mikä voi tietysti alienrodun mukana seikkaillessa olla hiukan riskialtista. Juoni on tietysti myös nerokas, ja monessakin osassa siinä otetaan kantaa ns. päivänpolttaviin aiheisiin (syrjintä, rasismi, naisen asema, alkoholismi).

Scifi ei olisi scifiä ilman omaa jargonia (oma erikoiskieli), ja tässäkin sarjassa tietyt lausahdukset ja sanat vaatteista ja tavaroista puhumattakaan tulevat tutuiksi ennen pitkää. Ehkä suurimman levinneisyyden on saavuttanut ’frak’, joka on sarjan oma voimakas kirosana (alkuperän voi helposti päätellä). Sinänsä erittäin nerokasta sarjan luojilta kehittää oma kirosana, jolla kiertää amerikkalaisen tv-systeemin sensuuria. Sanaa käytetään samalla tavalla kuin sen innoittajaa, eli näin: ’frak off’, ’motherfrakker’, ’holy frak’. Tällä sanalla ja sen variaatioilla sarjan fanit myös kätevästi tunnistavat toisensa.

[tällaisen paidan ostin avokille tuliaiseksi vaihdostani Jenkeissä]

Kuva: SyFy Store (NBC Universal Store)

Battlestar Galactica esiintyy myös useasti The Big Bang Theory -sarjassa, erilaisin viittauksin. Yleinen stereotypiahan on, että ns. nörtit katsovat scifiä. (Vaikka stereotypia onkin oman kokemukseni mukaan aika pitkälti totta, koen käsitteen ’nörtti’ hiukan ongelmallisen leimaavana.) Leonard, Sheldon et co. tietysti ovat sarjan faneja, ja tästä syystä esim. Haroldilla on toistuva fantasia Katee Sackhoffista (Starbuck BSGssä) ja Sheldonilla on sarjaan liittyvä leivänpaahdin. Jos pelkästään yhteys The Big Bang Theoryyn saa kiinnostumaan Battlestar Galacticasta, hurraa! Mikä tahansa syy saada lisää katsojia tälle mahtavalle sarjalle on frakking fantastic.

Voisin veikata, että tämä sarja tulee olemaan ainoa scifisarja, joka päätyy kaikkien aikojen lempparisarjojen joukkoon, mutta eihän sitä voi ikinä tietää. Sarjan mahtavuuden takia tulen tästäkin sarjasta varmasti kirjoittamaan lisää myöhemmin. On se vaan niin hyvä. So say we all.