Saavatko pienet lapset katsoa televisiota? Onko normaalia yrittää kieltää taaperoikäiseltä kaikki kontakti televisioruudun kanssa, vai pitäisikö tämänkin asian suhteen höllätä linjaa ja etsiä se aidan matalin kohta? Lapsien televisionkatselu jakaa ihmisten mielipiteitä yhtä varmasti kuin raskauden aikainen tuorejuustojen syönti tai lapsen altistaminen sokerille.

Jokainen pienen lapsen vanhemmuuden kokenut tietää, että välillä se ainoa tapa saada asioita hoidettua ihmisten ilmoilla tai säilyttää järkensä pitkillä automatkoilla on antaa lapsen katsoa kännykästä tai tabletista piirrettyjä. Samaan hengenvetoon kaikki toteavat tietävänsä tutuista tutkimuksista, joissa julistetaan pienenkin ruutuajan passivoivan pieniä mussukoita, mutta jos nyt ihan vain tämän kerran.

Meidän poika täyttää tällä viikolla vuoden ja neljä kuukautta, ja hänelle on muodostunut jo omia rutiineja televisionkatselemiseen liittyen. Ei, ei häntä pakoteta istumaan television ääressä ääni- ja kuvasaastetta itseensä pakonomaisesti imien, mutta emme myöskään yritä häntä erityisesti TV-ohjelmilta suojella.

Hänen ensimmäisien kuukausiensa aikana pidimme huolen, että hän ei varsinaisesti joutunut TV-ruutua katselemaan, mutta vieläkin jatkuvan iltaperinteen mukaan poika saa iltamaidon sohvalla TV:n pyörittäessä äidin tai isän suosikkisarjaa. Pojan kasvun lähennellessä vauvavuoden loppua jouduimme muutamilla huonosti ajoitetuilla automatkoilla turvautumaan kännykän katselumahdollisuuksiin, sillä poika ei tykkää pimeällä olla hereillä autossa, luulee raukka joutuvansa nukkumaan illalla. Tuolloin parhaiten toimi isän YouTubesta näyttämät Iron Maidenin livemusiikkivideot.

Nyt, kun taaperoikä on tuonut mukanaan jatkuvasti liikkuvan pojan, jonka suusta pulppuaa paljon toistaiseksi käsittämätöntä höpötystä, on kuvioihin tullut ihan tarkoituksellinen televisionkatselu. Jos poika kaipaa leikin lomassa pientä rauhoittumista tai iltaväsy alkaa hiipiä pieneen mieheen, muutaman minuutin ruutuhetki esimerkiksi Late Lampaan (eng. Shaun the Sheep, HBO Nordic) tai Naperon (eng. Pocoyo, Netflix) parissa ovat toimineet mukavasti.

Olemme mieheni kanssa puhuneet pojan suhteesta televisioon, ja luonnollisesti yritämme pitää sen ikään sopivalla tasolla, sekä ajallisesti että sisällöllisesti, mutta toistaiseksi sekä tarve että kiinnostus ovat olleet onneksi hyvin pientä. Voin kuvitella, että asiaan joudutaan paneutumaan tarkemmin tulevina vuosina, mutta emme jaksa siitä ottaa vielä sen suurempaa stressiä.

Vähän ja sopivaa, ei liikaa eikä liian usein.

Kun poika kasvaa, tulevat piirretyt varmasti tärkeäksi osaksi hänenkin elämäänsä, ja näin on ihan just hyvä, sillä kaikilla meillä on hyviä muistoja lapsuuden lempisarjojen parissa. Mitäköhän ohjelmia meidän poikamme muistelee aikuisena lämmöllä?

Mitä mieltä olet lapsien televisionkatselemisesta? Mikä on sopiva määrä missäkin iässä, vai pitäisikö asiassa olla tiukka nollatoleranssi? Muistatko itse katselleesi piirrettyjä lapsena?

P.S. Hmm… Pitäisiköhän tästä aiheesta sittenkin kirjoittaa tarkempi reportaasi…

P.P.S. Kiinnostaisiko postaus suoratoistopalveluiden lastenohjelmatarjonnasta?

Kuvat: The Variety Show.