Pala arkea: tapahtui eräänä lauantaina ysitiellä
Gilmoren tyttöjen kuudennen kauden alkupuolisko kuluu Roryn ja Lorelain molemminpuolisen kiukuttelun parissa Roryn törttöilyn jälkimainingeissa, mutta kaikki saadaan lopulta sovittua! Rory soittaa Lorelaille hyvien uutisten suhteen (työ, koulu, elämä) ja kaartaa samalla pihaan Priuksellaan. Lorelai huokaisee katsoessaan ikkunasta ulos:
Lorelai: ”Oh my God!”
Rory: ”What?”
Lorelai: ”You look just so much more silver than I remember.”
//www.youtube.com/embed/L2xM4pSWTKw?feature=player_detailpage
Tällä hetkellä tilanteeni ei ole noin hyvä, mutta toivottavasti pian, hyvin pian! Lauantaina olin ajelemassa yksin punaisella Puntollamme ysitietä kohti entistä kotipaikkakuntaani, tarkoituksena viedä perheelle tuliaiset Lontoon reissusta ja viettää ylipäätään rauhallinen viikonloppu sekä tuoda pikkuveljeni mukanani sunnuntaina viettämään hiihtolomaansa Turussa. Hiukan Kangasalan jälkeen Punto sanoi sopimuksen irti, ja koin ehkä elämäni jännittävimmät ja ei-niin-mukavat hetket jurruuttaessani satasen alueella neljääkymppiä. Tätä seuranneen säätämisen huippuhetkiä oli mm. autosta ulospääseminen bussipysäkillä rekkojen pyyhältäessä loskassa ohi kokoajan; konepellin aukaiseminen ja moottorin ym. tutkiminen avokin puhelinneuvonnan avulla; äitin kyydin odottaminen pikkuhiljaa kylmenevässä autossa; isän ja isoveljen pysähtyminen paikalle koko joukkueensa kera heidän ollessaan pelireissussa; se onnellinen tunne kun avokki muisti, että meidän osakaskoon kuuluu hinauspalvelu; auton saaminen lähimmälle paikkakunnalle, jonka korjaamo osoittautui puolitutun omistamaksi; sekä munkkikahvit äitin kanssa huoltamolla sekasotkun selkiinnyttyä.
Nyt Punto on saanut kuolemantuomion, ja syksyksi haaveilemamme auton vaihto tuli kertaheitolla erittäin ajankohtaiseksi. Yllä oleva Gilmoren tyttöjen kohtaus liittyy tähän tarinaan siten, että tällä tietoa perjantaista lähtien kuvittelen muiden ihmisten huokailevan aina noin kun kaarran uudella autolla pihaan. Myös tuntemattomien. It will be that awesome.