Spotlight: Shemar Moore

Kuva: Shemar Moore / CBS

Mmm… Shemar Moore… Mmm… [clears head and focuses] Yksi Criminal Mindsin parhaista puolista on Shemar Moore ja hänen hahmonsa Derek Morgan, eikä voi valittaa kun mahtavaan ulkokuoreen yhdistetään mahtava näyttelijä! Shemarin lukuisista hyvistä puolista voisi jakaa n kappaletta kuvia, mutta yritän väliin löytää muutamia sanojakin.

Kuva: Shemar Moore / Y&R

Shemar Mooren näyttelijäjuuret ovat vahvasti saippuasarjoissa, sillä hän näytteli The Young and the Restless -sarjassa (suom. Tunteita ja tuoksuja) yli kahdeksan vuotta! Hänen roolihahmonsa oli toinen veljeksistä, jotka yllättäen vuorottelivat samojen naisten välillä. Muistan itsekin hämmentyneeni alettuani katsoa Criminal Mindsia ensimmäisiä kertoja, että ”it’s that dude from Y&R!”. Yksi amerikkalaisen viihdeteollisuuden suurimpia stereotypioita on saippuasarjanäyttelijät, jotka yrittävät tehdä siirron daytimesta primetimeen, ja hyvin harva tässä onnistuu. Shemar on yksi niistä harvoista, eikä hän ainakaan kieltäydy puhumasta saippuasarjamenneisyydestään (tätäkin näkyy paljon Hollywoodissa). Voisi kuvitella, että Shemarin vankka fanikanta Y&Rn puolelta tuijottaa uskonnollisesti myös Criminal Mindsia osana sen yli kymmenmiljoonaista katsojajoukkoa.

Kuva: CBS

Criminal Minds on yksi suosituimmista amerikkalaisista rikossarjoista, josta yhtenä osoituksena on sen jo yhdeksänkautinen tuotantoputki. Shemar Mooren hahmo Derek Morgan on yksi erikoisagenteista. Agenttiryhmällä on kullakin sovitut roolit, ja Derek on heistä se fyysisesti aggressiivisin, juosten pahisten perässä ja rynnäten aina ensimmäisenä uhkaaviin tilanteisiin. Derek ei viihdy paperihommissa, minkä takia hän on kieltäytynyt useammastakin ylennyksestä, ja hän haluaa vain ns. hoitaa homman kotiin. Derek on myös kohtalaisen suuri naistenmies, sulava kuin mikä, mutta on tarvittaessa myös vakava. Hänellä on erityinen ystävyyssuhde ryhmän IT-nero Penelope Garciaan, ja heidän välisen flirtin määrää on vaikea pitää aisoissa. Flirttailu on kuitenkin suurimmaksi osaksi viatonta hauskanpitoa, jonka taustalla on syvä ystävyys, mutta tämähän ei suinkaan estä shippereitä! [shipper tulee sanasta relationship, eli henkilöä joka kannattaa jotain tiettyä pariutumista]

Kuva: CBS

Kaikesta hauskuudestaan huolimatta Derek osaa olla vakava, ja muutama dramaattinen juonenkäänne on ollut kokonaan hänen harteillaan. Hänen serkkunsa saatiin muutama kausi sitten pelastettua erittäin huonosta avioliitosta, missä tämä oli periaatteessa allekirjoittanut orjasopimuksen. Kaikista dramaattisin juonikuvio Morganiin liittyen on kuitenkin ollut hänen oma menneisyytensä kun viime kaudella paljastettiin hänen joutuneen seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi teini-ikäisenä. Keittiöpsykologina voisi todeta, että Morganin ylikorostettu seksuaalisuus (’player’) juontaa juurensa juurikin tuohon hyväksikäyttöön (tämä ei ole, siis, oma ajatukseni, vaan olen tästä asiayhteydestä lukenut jostain).

Kuva: CBS

Morganin hahmon negatiivisista puolista haluan mainita hahmon luonteenpiirteet yhdistettynä hahmon etniseen alkuperään (disclaimer: tiedän, että ’etninen’ on itsessään ongelmallinen sana, mutta juuri nyt ei tule mitään sopivampaa mieleen). On hyvin yleinen stereotypia elokuvissa, viihdeteollisuudessa ja amerikkalaisessa kulttuurissa yleensä, että afrikkalais-amerikkalainen hahmo on väkivaltainen, fyysinen, eläimellinen tavalla tai toisella. Morganin hahmo on agenteista fyysisin ja ulospäin seksuaalisin. Nämä piirteet antavat ymmärtää tai luovat kuvaa, että afrikkalais-amerikkalaiset eivät osaa hillitä eläimellistä puoltaan eivätkä siihen pyrikään, ja että he ovat siksi valkoihoisia huonompia. Morganin rooliin agenttiryhmässä kuuluu myös profiloitavan rikollisen rooliin asettuminen, mikä tukee omalla tavallaan mielikuvaa afrikkalais-amerikkalaisista rikollisina. Tiedän, että tämäntyylinen analysointi on ongelmallista ja miinakenttään rinnastettavaa, mutta on omalla tavallaan kiehtovaa, kuinka vahingoittavia sterotypioita löytää amerikkalaisista mainstream-sarjoista.

Baby Girl Grey Loose Tee Blue

Kulttuurisista stereotypioista huolimatta Morganin pilke silmäkulmassa -asenne on mukavan piristävä Criminal Minds -sarjassa, joka on ajoittain rankan synkkä. [tähän väliin voisin tunnustaa, etten tykkää katsoa sarjaa ollessani yksin kotona] Morganin tunnetuin lausahdus taitaa olla ”baby girl”, mikä on useimmiten varattu Garcialle, ja jonka kuuleminen saa välillä minunkin polvet veteliksi. Shemar Moore on itsekin ottanut lausahduksen omakseen ja perustanut oman verkkokauppansa, jossa myydään lausahduksella varustettuja vaatteita. Shemarin lukuisiin hyviin puoliin voi lukea sen, että osa näiden tuotteiden tuotoista menee taisteluun MS-tautia vastaan. Shemar on myös osallistunut esimerkiksi MS-pyöräilytapahtumaan kollegoidensa tukemana.

Kuva: Shemar Moore / Emmys

Shemar näkyi myös Emmy-iltana kuvaruudussa normaalia enemmän (rikossarjojen näyttelijäthän eivät oikeastaan ikinä pääse ehdolle näissä palkintogaaloissa), sillä hän oli perinteinen backstage correspondent lähetyksessä. Tämä oli mielestäni erittäin hyvä asia, sillä Shemarin Facebook-sivu on täynnä kuvia hänestä smokissa, mikä ei sekään ole huono olotila hänelle.

Kuva: Shemar Moore

Shemarin tekemisiä voi seurata muun muassa Facebookissa, Twitterissä, virallisilla nettisivuilla ja Redditissä. Vaikka Shemar on toki ajankohtainen aina, tekee hänet vieläkin ajankohtaisemmaksi hänen hahmonsa Morganin uudet positiiviset juonikuviot Criminal Mindsissa. Voisin kyllä viimeinkin aloittaa Criminal Mindsin yhdeksännen kauden jaksot. Heti kunhan avokki tulee kotiin.

Kommentit (12)
  1. Uuh nam. Criminal Minds kuuluu ihan ehdottomasti lempisarjoihini kaikesta pelottavuudesta huolimatta (tai ehkä juuri sen takia :D), eikä ihan vähiten tuon miehen takia. Grau!

    Arvostan postauksessa käytettyjen kuvien määrää. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki!

    1. Rikossarjat ei saa mun mielestä tarpeeks arvostusta. Esim. Criminal Minds on ihan mahtava kun hahmot saa kehittyä rauhassa ja luonnollisen oloisesti kun pääpaino on kuitenkin rikosten ratkaisussa.

      Eihän juttua Shemarista voisi kirjoittaa ilman kuvia, joten ole hyvä vaan! 😉 Käy myös kattomassa kuvia tuolla Shemarin kotisivuilla! *sizzling hot*

      1. Criminal Minds on ihan fantastinen. Mielestäni ylivoimaisesti paras rikossarja. Tykkäsin aina eniten kaikissa CSI:n versioissakin niistä jaksoista missä pureuduttiin murhaajan psyykeen ja syihin, joten CM oli mulle ihan täysi kultakaivos, kun tajusin alkaa katsoa sitä.

        Ja se mielikuvitus, mitä käsikirjoittajilla täytyy olla… En haluaisi välttämättä törmätä niihin tyyppeihin pimeällä kujalla 😀

        1. CM on munkin suosikki! Toisaalta tykkään myös Bonesista, kun silläkin on semmonen oma tietty tapa käsitellä niitä rikoksia. Myös Numbers oli kiehtova, eikä vähiten niiden pääosaveljesten takia. Ja Bonesissakin on David Boreanaz. Johtuukohan mun ajoittainen rikossarjafanius sittenkin näistä miehistä… 😀

          1. No Bones on kyllä ihan huippu, sitä ei käy kieltäminen! Tiedän paljon enemmän ihmisen luustosta nykyään kuin aikana ennen Bonesia 😀 Numbers on mun maileja pitkällä katsomislistalla… Nimimerkillä Sitten joskus.

            Voikohan Supernaturalia luokitella rikossarjaksi? Poliisisarjaksi ei nyt ainakaan, mutta rikossellaiseksi ehkä. Tosin en ole ihan varma täyttyykö vaatimukset kun ne on aika usein lain väärällä puolella. Hmm.

            1. Supernatural ei vaan oo napannu. Sen pitäs, koska tykkään rikossarjoista ja Buffysta, mutta ehkä sitten joskus. Edes Gilmore Girlsin myötävaikutus ei ole vielä saanut mua katsomaan Supernaturalia. 🙂

  2. Mä tykkäsin Criminal Mindsistä ennen paljon enemmän. Nykyään mua ensinnäkin pelottaa / inhottaa jotkut kohtaukset enemmän kuin ennen, mutta sen lisäksi mua on ruvennut ärsyttämään se, että suurin piirtein parin vihjeen avulla tiimi on jo valmis profiloimaan rikollisen – ja Garcia löytää muutamalla naputuksella just sen lapsena kaltoinkohdellun, teininä sukupuolileikkauksen läpikäyneen, parikymppisenä huumeita käyttäneen, fantasiahahmoihin mieltyneen, kaksi kertaa parkkisakon saaneen tyypin Minnesotan perähikiältä.

    Sekin ärsytti aikoinaan, en muista millä kaudella se oli, kun JJ lähti muihin tehtäviin niin sen tilalle oli pakko ottaa nätti blondi (jolla oli joku harjoittelija-agentin rooli), jota ei sitten enää tarvittu, kun JJ palasi.

    Plus vielä se, että sarjan naisnäyttelijöille on maksettu huonompaa palkkaa kuin sarjan miesnäyttelijöille. 

    No joo…mutta silti kyllä katson edelleen kaikki jaksot, tosin en mäkään niitä uskaltaisi yksin katsoa! 😀

    1. Joo, on totta, että varsinkin Garcian toimet on nopeutuneet tosi paljon vuosien saatossa! Ja aikasemmin riitti ns. normipahikset. Kyllähän toisaalta ymmärtää, että noinkin kauan ilmestyneen sarjan pitää jotenkin kehittyä.

      Tosta JJ ja Prentiss -selkkauksesta oon miettiny kirjoittavani ihan oman postauksensa; niin paljon se minuakin ärsytti, palkkasotkuineen ja kaikkineen. Voisko tämmönen postaus kiinnostaa?

      Mä tuijottelin aikoinaan sarjan viisi ensimmäistä kautta parissa kuukaudessa läpi, ja silloin sarjaan koukuttu tosi pahasti. Nyt vaan niin ketuttaa ku nelosdvdboksi on hukassa. 🙂

      1. Kirjoita ihmeessä postaus noista palkkasotkuista, se olisi mielenkiintoista! 

        Mä jotenkin (ehkä) vähän toivoisin, että Garcialla ja Morganilla vois olla vaikka yhden illan juttu tai jotain pitempää sutinaa. Sitä olisi hauska katsoa. Muutenkin tykkään niistä kohtauksista, joissa näytetään tiimiläisten siviilielämää.

        1. Siviilielämäjutut on ihan parhaita! JJn suloinen poika Henry (jota btw näyttelee AJ Cookin oma poika), ja New Orleansista mukaan tarttunut Will! Koko Haleyn tragedia, ja uudempana Reidin menetetty rakkaus. Ihan sydäntä alkaa särkee kun näitä kaikkii ajattelee. *niisk* (miten niin mun empatia lähtee välillä vähän käsistä?!? :D)

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *