Turhaa hypetystä vai aitoja hetkiä: Vain elämää

Kuva: Nelonen

En ollut Vain elämää -sarjan fani alusta alkaen. Ihmettelin vähän sen suurta osuutta otsikoissa, ja minua hämmensi kun kaikki oli ihan jarina. Sarjan ensimmäisen kauden ollessa jo puolessa välissä äärimmäisen katu-uskottava kaveripariskunta halusi meillä vieraillessaan näyttää muutaman esityksen, ja päädyimmekin katsomaan oikeastaan kaikki siihen mennessä esitetyt jaksot / esitykset putkeen. Mitä mä sanoin: mut on niin helppo koukuttaa, ja oon vaan niin pirun massaa.

Kuva: Nelonen

Ihan ensimmäisenä tässä konseptissa alkoi minua kiehtomaan artistien mahdollisuus kertoa omista biiseistään ja uriensa vaiheista. Olen aina ollut kiinnostunut kaikesta taustalla tapahtuvasta (oli aihe mikä hyvänsä), joten luonnollisesti olen aina ollut heikkona tällaisiin omakohtaisiin muisteluhetkiin. Vaikka sarja onkin tehty katsojalukuja varten, olen myös aina tykännyt, miten ohjelmassa itsessään artistit ovat keskenään ja esiintyvät toisilleen, jolloin kovimmastakin tähdestä kuoriutuu fanittaja. Kun kyseessä on vielä artisteja eri sukupolvista, on mahtava kuunnella tarinoita siitä, miten joku vanhempi tähti on inspiroinut jonkin nuoremman tähden koko uran. Hienoa, ja eniten hypetetyintä, sarjassa on tietysti ne kaikki lauluesitykset, joissa monista biiseistä saa irti ihan uusia ulottuvuuksia. Ensimmäiseltä kaudelta parhaana tunnelmanluojana mieleeni on jäänyt Erin, joka onnistui jotenkin aina rakentamaan versioidensa ympärille käsinkosketeltavan maailman. Yleisesti on erittäin hienoa, että tällainen sarja tuo esille suomalaisten artistien monipuolisuutta ja käsittämätöntä lahjakkuutta. [en nyt jaksa ottaa kantaa sarjan negatiivisiin otsikoihin, ja miksi joku tähti ei missään nimessä suostu lähtemään sarjaan mukaan]

http://www.nelonen.fi/sites/default/files/styles/story_main_image/public/crossbow/798085.jpg?itok=NqLhL48E

Kuva: Nelonen

Ensimmäisellä kaudella ei hämmästyttävästi ollut mukana ketään inhokkia, ja toisella kaudellakin vain yksi inhokki (Maarit) ja muutama haaleahko tapaus. Sarjan yksi hyvä puoli onkin ’tuttujen’ artistien eri puolien näyttäminen. Katsoin lauantaina uusintana toisen kauden ensimmäisen jakson, jossa oli Ilkka Alangon päivä. [rehellisesti sanottuna, menen edelleenkin pelottavan usein sekaisin Ilkan ja Ismon suhteen]

Anna Abreu: Poplaulajan vapaapäivä Anna oli ihanan hermostunut aloitusvuorostaan, ja heti hänen alettua laulamaan ihastelin hänen ääntään, miten erilaiselta se kuulostaakaan suomea laulaessa.

Laura Närhi: Tie ajatuksiin Ihan hämmästyttävän hyvin vanha Kemopetrol-soundi sopi Neljä Ruusua -hittiin. Tämä biisi oli aikoinaan jostain niistä lukuisista Suomirokkia-kokoelmista, ja minulle tämä yhdistyy aina teini-ikäni parhaaseen aikaan. Laura Närhi sai kappaleen jotenkin hienosti kuulostamaan täysin lauranärheltä.

Pauli Hanhiniemi: Elän vain kerran Pauli Hanhiniemellä oli ihan mahtava asenne kuulostaessaan täysin omalta itseltään. Pauli oli riehakas, mutta samalla jotenkin ’hei, mä nyt vaan laulan mun parhaan kaverin synttäreillä karaokee’ -tyyppinen.

Maarit Hurmerinta: Kullanhuuhtoja Meh. No, onhan sillä nätti ääni. (kertokaa joku mulle miks ne kaikki oli kyynelissä?)

Jukka Poika: Juppihippipunkkari Toimi tämäkin hyvin, vaikka ei millään jäänyt erityisemmin mieleen. Odotan jotain parempaa Jukka Pojalta jatkossa!

Juha Tapio: Luotsivene ”Ai, tääkö tän biisin nimi on?!”, huudahti avokkini esityksen päästessä vauhtiin. Oli se nättiä.

http://www.lansivayla.fi/sites/default/files/imagecache/567x377_3-2_ei-rajausta/documentimages/20986421.jpg?changed=1380707769

Kuva: Länsiväylä

Mielenkiinnolla kyllä odotan tulevia jaksoja, ja ehkä myös tulevia yhteistyökuvioita Cheek ja Jonne Aaron -henkeen. Mitä mieltä olette, uppoaako Vain elämää, vai onko scheissea?

 

Kommentit (4)
  1. Mulle uppoaa. Multa tais jäädä ekalla kiekalla eka jakso välistä, tokan katoin, kun suositeltiin ja sit olinkin koukussa. Melko naurettavan helposti. Mä tykkään tässä hirveesti just tosta, että ne julkkikset kertoo taustoja ja ne uudet versiot biiseistä on aina tosi jänniä. Sitä vaan joka kerta yrittää arvailla, että millanen tulee ja aina menee pieleen. 😀 Sit mä itekin mietin, että minkä biisin mä just tolta artistilta laulaisin ja miksi. (Maaritilta en halua laulaa mitään. Yh.)

    Perjantaita ootellessa. 😉

    1. Toi on muuten niin totta toi mitä ite laulais keneltäkin! Ja sitten just noi yllättävät yhteensopivuudet, kuten esim. Kemopetrolin ja Neljän Ruusun soundien yhteensopivuus! Vähän jäi harmittamaan, ettei kukaan vetänyt Ilkka Alangon päivänä mitään 4Rn ’hittiä’. 😀

  2. Mun mielestä ensimmäinen kausi oli aivan mahtava! Musta parasta siinä oli, että kukaan ei ollut yhtään toista parempi. Plus tykkäsin kaikista artisteista siinä! Paitsi Cheekistä, mutta en oikein muutenkaan laske sitä samaan kategoriaan muiden kanssa..: D

    Mutta tämä toinen kausi.. En ole edes katsonut. Mä kun dislikeen Anna Abreuta ja vihaan Jukka Poikaa, Laura Närheä ja Juha Tapiota en ole koskaan kuunnellut (lue: ymmärtänyt) ja Maarit on omassa päässäni pelkästään Jäätelökesä. Ainoastaan Pauli Hanhiniemi ja Ilkka Alanko herättää edes jonkinlaisia tuntemuksia.

    Mahdollista kolmatta kautta odotellessa! : D

    1. Kun nää toisen kauden artisti julkistettiin, olin vähän ’blaah’, mutta mielenkiinto voitti ja uskaltauduin kattomaan ekan jakson. Enemmänhän se varmaan riippuu artistien yhteishengestä, ja ekasen jakson perusteella se näyttää lupaavalta. Uskalla vaan kattoo se eka jakso! 🙂 (vaikka Maarit on munkin mielestä pelkkä Jäätelökesä)

      Aika monta tyhjää hetkee sais myös täytettyy sillä, että miettii, ketä kuuluis omaan unelmakokoonpanoon. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *