Pinaattiletut

Pinaattiletut eivät ole koskaan olleet ehdotonta suosikkiruokaani, mutta nyt niiden tekemiseen oli erityinen syy. Tyttärellä oli viimeksi koulun terveystarkastuksessa ehkä hieman alhainen hemoglobiini ja nyt viimeaikaiset ja säännölliset nenäverenvuodot ovat huolestuttaneet mieleni. Tästä on juteltu niin isovanhempien kuin Tarun itsensäkin kanssa ja myös työkavereitani olen konsultoinut.

Tyttären on nyt määrä käydä kouluterveydenhoitajalla mittauttamassa hemoglobiini ja kysymässä toimintaohjeita ja rautaakin hän on syönyt, siis purkista ihan omalla määräyksellä.

Ja koska pinaatti on kovasti rautapitoista ja tytär vielä kovasti tykkää pinaattiletuista, päätin tehdä niitä sunnuntaina lounaaksi.

Piti oikein ohje kaivaa esille koska minulla ei ollut mitään käsitystä pinaatin määrästä. Tosin netin ohjeetkin vaihtelevat, yhdessä ohjeessa oli vain puolet siitä määrästä mitä toisissa. Laitoin tähän nyt sen suuremman määrän, koska sellaisen ohjeen löysin ensimmäisenä. Minulla oli kauhea huoli tuleeko näistä ylipäätään syötäviä, taikina oli aika paksua ja letuistakin tuntui tulevan aika paksuja.

Mitään kauniitahan niistä ei tullut, mutta loppujen lopuksi oikein hyviä. En ollut koskaan aikaisemmin tehnyt itse pinaattilettuja, joten rosoisuus anteeksi annettakoon. Ehkä saatan joku toinenkin kerta tehdä pinaattilettuja.

Myös maksaruoat ovat hyvä raudan lähde. Maksapihvit ovat yksi minun lemppareistani, paljon paistettua sipulia päälle. Hieman sottaista ja hankalaa puuhaa tuo maksaruokien valmistus, siksi jäänyt sekin vähemmälle.

Mitäs vinkkejä teillä on antaa rautapitoisiin ruokiin?