Uusi lintututtavuus pihapiirissä – hemppo
Eilen keittiössä kirpparitavaroita hinnoitellessa alkoi keittiön avonaisen ikkunan takaa kuulua kovaa tsirputusta ihan läheltä. No siitähän oli samantien otettava selvää, mikä lintu se on ja missä, kun kuului jotenkin niin läheltä. Ensin katselin vain ikkunan takaa, raottelin sälekaihtimia ja koetin tunnistaa lintua. Lopulta piti mennä jo parvekkeelle. Tytär lähti kyllästyneenä omaan huoneeseen ja minä ihmettelin eikö sinua kiinnosta. No ei kiinnostanut.
Kun ääni alkoi uudestaan, otin puhelimen mukaan ja yritin ottaa kuvaa linnusta, koska en tunnistanut sitä.
Tässä kuvassa lintu ei näy kovin hyvin. Tämä onkin arvoituskuva, löydätkö linnun? Jatkoin kuvaamista ja lintukirjan selaamista, mutta en siltikään ollut varma että onko se nyt tuo vai tämä. Lopulta onnistuin saamaan sellaisen kuvan josta mahdollisesti voisi tunnistaa linnun.
Siinä se istuskeli ikkunalaudallamme ja ilmeisesti kutsui poikasiaan. Olin huomaavinani että pensaissa oli liikettä enemänkin, mutta poikaset, jos niitä nyt oli, eivät kyllä näyttäytyneet. Ihmeen lähelle ihmisasutusta se tuli. No nyt tarkkasilmäinen lukija tietysti ihmettelee että miten otsikossa on linnun nimi jos en kerran tunnistanut sitä. Ratkaisu on yksinkertainen, Facebook. Laitoin toisen noista ikkunalautakuvista yhden kaverin seinälle ja kysyin tunnistaako hän sen. Hän epäili tuota hemppoa ja sai sille jostain linturyhmästä vahvistuksenkin. Lintukirja kertoo että pesii Etelä-Suomessa harvalukuisena eli ihan kiva bongaus, vaikken mikään bongari olekaan.
Koululaisena harrastin lintuja enemmänkin. Minulla oli mm. lintuvihko, johon merkkasin kaikki tekemäni linturetket, mitä lajeja olen nähnyt ja kuinka monta, kuuluiko vain ääni vai näinkö myös linnun ja kuinka monta yksilöä. Myös siskoni harrasti lintuja yhdessä vaiheessa kanssani. Pidimme mm. kilpailuja siitä kumpi muistaa ulkoa enemmän lintujen laitnankielisiä nimiä ja teimme retkiä yhdessä. Löysimme muutaman kerran uunilinnun eli pajulinnun pesän heinikosta. Sen löytää kun hiljaa kyyryssä heinien suojassa seuraa lintua joka vähitellen liikkuu korrelta toiselle ja lähestyy pesää. Kun emo oli ruokkinut poikaset ja lähtenyt taas ruoanhakumatkalle, menimme siskon kanssa katsomaan poikasia. Pesä on pallomainen ja siinä on edessä suuaukko. Oli mahtavaa kun tapoimme hyttysen käsivarreltamme ja annoimme poikasille, kyllä ne ruoan haistoivat ja avasivat suunsa.
Tarkkailin lintujen pesintää muutenkin. Vihkossa oli siihen oma osio, kun löysin linnunpesän, merkkasin koska olen sen löytänyt ja miten pesintä edistyy. Kouluaikana kävin koulumme luontokerhossa jonka nimi oli Kahlaajat. Historiallinen kerho, koska myös isäni oli käynyt samaa kerhoa aikoinaan. Minulla on sellainen tunne että tuo lintuvihko on jossakin tallella, mutta en nyt löytänyt sitä, tähän olisi ollut hienoa laittaa siitä muutama kuva.