Kortteja ja mummon synttärit
Tänään on tyttären mummon eli isänsä äidin synttärit. Vaikka tiet miehen kanssa ovat eronneet, välit entisiin appivanhempiin ovat edelleen hyvät, yhteyttä pidetään säännöllisesti, siis myös minä pidän yhteyttä, muutenkin kuin vain tyttären kautta.
Perjantaisin tytär yleensä tapaa isäänsä ja menevät varmaan mummolassa käymään, varsinkin kun on mummon synttärit. Tytär sanoi tekevänsä kortin ja isänsäkin kuulemma voi siihen nimen laittaa. Vaikka tytär oli sitä mieltä että minäkin laittaisin siihen nimen, niin en ole samaa mieltä, isänsä ei siitä varmaan pitäisi, enkä minäkään välttämättä. Sitten häntä hieman harmitti että tuli sanoneeksi isälleen siitä, enkä kyllä ymmärrä millä ajalla hän sen kortin tekee, kun tuli edellisenä iltana kotiin vasta puoli kymmenen jälkeen ja tänään aamulla taas töihin. No, se on hänen asiansa.
Minä sitten ajattelin että voinhan mennä päivällä käymään ja viedä oman kortin, tai vaikka meiltä molemmiltakin, kun kerran olen vielä kotona. Mummo on kieltänyt mitään ostamasta, mutta ehkä kumminkin vien jonkun pienen kukan, sen kortin lisäksi.
Minä ostan välillä kotiin kortteja varalle, että on sitten varastoa mistä ottaa jos tulee joku äkkinäinen tarve. Haluan aina miettiä kortin saajaa sitä valitessa ja hyvin tarkkaan ajattelen mitä se valittu kortti viestii. Minulle on kerääntynyt hyvin sekalainen valikoima kortteja, jotkut ovat vuosikausia minulla olleet, enkä ymmärrä miksi olen ne hankkinut kun en löydä sopivaa tilaisuutta antaa niitä kenellekään.
Tämä kortti on erikoistapaus. Joskus vuosia vuosia sitten yritin ansaita hieman rahaa myymällä valokuviani. Yhden valokuvan sain myytyä ja se on tässä kortissa. Kuva oli tietenkin isompi, siinä näkyi koko hevonen. En tiedä mitä mieltä tuosta tekstistä pitäisi olla, mutta kenellekään en ole koskaan sitä antanut. Minulla oli niitä useita, mutta nyt on jäljellä vain tämä yksi, en tiedä mihin muut ovat joutuneet.
Varsin sekalaista seurakuntaa,..
Tämä kortti annetaan kissaihmiselle. Yksi ystävistäni on hyvinkin kissaihminen, mutta asiassa on pieni mutta. Hänellä ei tällä hetkellä ole kissaa, eikä varmaan hankikaan enää. Hän menetti oman iäkkään kissansa pari vuotta sitten ja vaikka siitä on jo tuon verran aikaa, en tiedä toisiko kortti ikäviä muistoja tuolta ajalta mieleen. Siksi olenkin valinnut hänelle toisenlaisia kortteja.
Vaikka tämä kortti ei ole juuri nyt ajankohtainen, on se mielestäni niin supersuloinen että oli pakko ottaa se tähän. Sillekin luultavasti tiedän jo vastaanottajan, sikäli kun joskus muistan pääsiäiskortteja lähettää.
Tämäkin kortti on ollut minulla iäisyyden. Se on kaunis, miksi siis en ole lähettänyt sitä kenellekään? Ei vain ilmeisesti ole osunut sellaista tilannetta johon se sopisi.
Tässä kortti joka vaatii aivan omanlaisensa tilanteen. En ole vielä keksinyt henkilöä jolle tuo kortti olisi sopiva onnitteluun, miksi siis tämäkin on kokoelmissani, ken tietää.
Lisää kortteja jotka odottavat tilaisuuttaan tulla lähetetyksi tai annetuksi jollekulle.
Mummolle valitsin nyt tämän kukkakortin. Se on kaunis ja sen viesti on neutraali ja ruusukin toisella puolella. Sopii hyvin henkilölle josta välitän.
Tässä ei suinkaan ole koko korttikokoelmani, ainoastaan hyvin pieni osa, ette jaksaisi lukea tätä postausta jos kuvaisin ne kaikki tähän. En olekaan pitkään aikaan päivittänyt korttikokoelmaani, täytyykin tehdä se jossain vaiheessa.