Voihan maanantai – Helsingin museot kiinni

Maanantaina oli lomasen ensimmäinen päivä ja suuntana Helsinki. Aamulla kurvasimme linja-autoasemalle bussia odottamaan. Pohdimme päivän ohjelmaa ja saavuttuamme perille, totesimme että jonkin sortin lounas voisi olla paikallaan.

Tällaiset ihanat salaattilounaat otimme, tosin tytär ei loppujen lopuksi välittänytkään omastaan ja vaihtoi kinkkupatonkiin. Koska eläinmuseo oli lähin, suuntasimme sinne.

Ja kas kummaa, ovi lukossa, turhaan sitä rynkytimme, se on maanantaisin kiinni. Per,… Eipä tullut pieneen mieleenkään tarkastaa tuollaista asiaa. Seuraava etappi oli HSL:n palvelupiste ja siellä odottaessamme tuli mieleeni että tarkistetaan nyt sitten se Ateneumkin, ettei tarvitse turhaan ovea rynkytellä. Eikä tarvinnut, kiinni on ja pysyy, siis maanantaisin. Voihan kettu ja pihlajanmarjat.

Keväisen työpaikkani kavereita käytiin moikkaamassa ja kahvilla, juteltiin ja katseltiin vähän taloakin. Tytär ei ollut kaikkia paikkoja nähnyt ja talo arvokas ja hieno vanha rakennus.

Mietittiin Kaivopuistossa kävelyä, Hietaniemen hautausmaalla vaeltelua ym. liikunnallista, mutta sää oli niin harmaa ettei innostanut. Niinpä kiertelimme kauppoja ja Forumin Kukontorilta löysimme kivan ruokapaikan. Iltapäivä oli jo sen verran pitkällä että teki mieli jo lämmintäkin ruokaa.

Tuon laitteen hälyttämistä odotellessa tytär tutki ostamiaan sormuksia. Niitä kun laitetaan nykyään eri kohtiin sormessa ylemmäs ja alemmas.

Nuudeliannos broilerin kera ynnä muutamia melko mausteisia kastikkeita. En ole tulisen ruoan ystävä, mutta tämä oli kyllä hyvää vaikka suuta jälkeenpäin hieman polttelikin.

Tytär löysi itselleen noiden sormusten lisäksi neulepuseron ja housut, minä ostin itselleni puhelimen laturin, oikein luksus sellaisen.

Gina Tricotilta tytär löysi tällaisen peruspuseron, varsin käyttökelpoinen kouluvaate.

Näitä suoria housuja etsittiinkin sitten useammasta kaupasta. Kovin helposti ei löytynyt ja jos löytyi, maksoivat 60-80 euroa. Liian paljon. Onneksi nämä löytyivät lopulta kolmellakympillä. 

Itselleni löysin tällaisen luksuslaturin, oikein sametti pintaisen. On helpompi bussissakin ladata kun on hieman pitempi johto kuin se joka tuli puhelimen mukana. Pistoke kun on bussissa siellä kattokonsolissa niin välillä on hieman hankalaa ladata, mutta kyllä nyt kelpaa.

Askeleita kuitenkin kertyi vaikkemme missään puistossa tai muussa kohteessa kävelleetkään.